Onko johtajan persoonalla väliä?

Miten hyvän johtamisen kriteerit tulisi määritellä? Onko olemassa yhtenäisiä, kaikkiin organisaatioihin ja tilanteisiin sopivia johtamiskompetensseja?

On ollut mielenkiintoista perehtyä johtamiseen liittyviin tutkimuksiin ja siihen, miten johtajana menestymistä selittäviä tekijöitä on kuvattu. Eräässä 1940-luvun tutkimuksessa todettiin, että hyvä johtaja on alaisiaan pidempi ja hieman heitä älykkäämpi. Toisessa taas havaittiin, että niin sanottu johtajan karisma ja nopea uralla eteneminen eivät välttämättä takaa hyvää suoriutumista.

Mielestäni organisaation tilanne, ympäristö, strategia ja kulttuuri luovat hyvän johtamisen kriteerit ja nämä pitäisi ottaa huomioon johtajia valittaessa. Johtajan toimintatapa ja persoona vaikuttavat johtoryhmän dynamiikkaan ja kulttuuriin ja tämä puolestaan organisaation tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen.

Organisaation jäsenten tyytyväisyys ja tämän myötä myös tehokkuus ovat riippuvaisia työn sisällön ja tehtävien mielekkyyden lisäksi myös johtamisesta. Tyytymättömyys johtamiseen ja lähimpään esimieheen onkin eräiden tutkimusten mukaan keskeinen syy siihen, miksi ihmiset vaihtavat työpaikkaa.

Integriteettiä ja itsetuntemusta

Vaikka kaikille yhteisiä johtamiskompetensseja ei voisikaan määritellä, niin tutkimusten mukaan tietyt johtajan persoonallisuuden piirteet ja toimintatavat ovat menestymisen kannalta hyvin tärkeitä. Nostan esiin johtajan integriteetin ja itsetuntemuksen.

Sanalle integriteetti ei ole suomen kielessä yhtä määritelmää, mutta esimerkiksi luotettavuus, johdonmukaisuus ja ennustettavuus kuvaavat tätä hyvin. Oli johtaja persoonaltaan millainen tahansa, niin itsereflektiokyky, valmius tarkastella itseään ja valmiuksiaan realistisesti, on tärkeä. Johtajan tulee ymmärtää toimintaansa ja käyttäytymistään ohjaavat tekijät, liittyivät ne sitten persoonallisuuteen, osaamiseen tai kokemukseen.

Johtajan kauhukuva on henkilö, joka toimii tuuliviirimäisesti, ennustamattomasti ja arvaamattomasti – ilman kykyä ja/tai halua tarkastella toimintaansa kriittisesti ja realistisesti. Näiden johtajan persoonaan ja toimintatapaan liittyvien riskitekijöiden kartoittaminen on valintatilanteessa olennaista.

Koska johtajan persoonalla ja toimintatavalla on todellakin merkitystä, tulisi johtaja-arvioinneissa painottaa johtajan persoonan soveltuvuutta toimintaympäristöön ja sen haasteisiin. Lähtökohtana arvioinnissa tulisi pitää organisaation tilanteen, tulevaisuuden tarpeiden ja kulttuurin kartoitusta, jonka perusteella määritellään kulloiseenkin johtajapositioon liittyvät kriteerit.

Työura ja saavutukset eivät kerro kaikkea, eivätkä yksinään ennusta tulevaa menestymistä johtajana. Toki niillä on merkitystä, eikä johtajan persoona myöskään yksin ja ainoana tekijänä ole tärkeää menestymisessä. Uskon, että substanssiosaaminen, saavutukset ja johtajan persoona ovat se yhdistelmä, johon menestyksekäs johtaminen perustuu – persoonan merkitystä on valinnoissa jopa aliarvioitu.