Välinpitämättömyys lojaliteettivelvoitteesta luo pahoinvointia

Sopimusoikeuden ”perustuslaillisiin” kulmakiviin kuuluu lojaliteettivelvollisuus. Tästä kestävän kehityksen kannalta olennaisesta oikeusperiaatteesta on kuitenkin tullut kuollut kirjain.

Sopimusoikeuden ”perustuslaillisiin” kulmakiviin kuuluu lojaliteettivelvollisuus. Se korostuu riippuvuussuhteessa sopimuskumppaniinsa olevan osapuolen aseman huomioimisessa ja turvaamisessa, kun sopimussuhteessa ajaudutaan vaikeuksiin. Kun olemme luovuttaneet maailmanmenossa ohjaajan paikan kasvottomille markkinavoimille, on tästä kestävän kehityksen kannalta olennaisesta oikeusperiaatteesta tullut kuollut kirjain. Seuraukset omassakin maassamme ovat olleet masentavia ja vahingollisia kansantaloudelle.

Maailmanvalloituksensa hurmiossa Nokia teurasti aikanaan kasvunsa mahdollistaneen, ja sen kanssa yhdessä kasvaneen, suomalaisen ja eurooppalaisen alihankintaklusterinsa. Suomalaiset Eimo, Perlos ja Elcoteq oli todettu puolueettomissa kansainvälisissä tutkimuksissa toimialansa johtaviksi yrityksiksi maailmassa. Kun Nokia siirsi asiakkuudet ennalta varoittamatta, tosiasiassa yön yli, kiinalaisille, suurta Nokia-kuormaa ei kyetty riittävän nopeasti korvaamaan muiden asiakkaiden töillä. Elcoteqin tapauksessa Nokian edellyttämät yli sadan miljoonan euron lisäkapasiteetti-investoinnit oli saatu eri puolilla maailmaa Nokiaa varten toimintavalmiiksi. Tämä takasi varmuudella ainakin Elcoteqin poistumisen maailmankartalta häiritsemästä Nokian uusia kiinalaisia ystäviä.

Historiankirjoitus tullee osoittamaan, kuinka paljon tähän johti ystävyyden syventäminen henkilötasolla. Arvoitukseksi ajan virrassa ei jääne sekään, missä määrin myös Microsoft lankesi Nokian perässä tähän Nokian itsensä virittämään Foxconn-ansaan. Tätä suomalaiset ovat maksaneet loputtomilta näyttävillä työpaikkojen menetyksillä.

Lojaliteettivelvoitteen laiminlyöjiin voidaan lisätä eläkeyhtiömonopolimme.  Eläkeyhtiöthän eivät tunnetusti ole kiinnostuneita sijoittamaan riskipääomaa siemen- ja enkelirahoituksen hedelminä Suomessa nupuille nousseisiin, investointi- ja työllistämiskykyisiin yrityksiin. Niinpä niitä on muun muassa tästä syystä myyty sadoittain ulos Suomesta. Voi perustellusti kysyä, onko start up -vouhotuksessa mitään kansantaloudellista järkeä, jos niiden pääomahuoltoa ei turvata siinä vaiheessa, kun parhaat ovat jo juurivaiheeseen kasvaneet.

Eläkeyhtiöt, ja jossain määrin myös muut institutionaaliset sijoittajat, rikkovat tässä lojaliteettivelvollisuuttaan asiakkaitaan kohtaan; yhtiöiden velvollisuus ei ole pelkästään niiden hallinnassa olevien varojen vastuullinen hoitaminen, vaan myös uusien työpaikkojen syntymisen tukeminen maksutulopohjansa varmistamiseksi ja tehtävänsä täyttämiseksi. Ne myös mielipidettä ohjaavina ankkurisijoittajina säikäyttävät usein välinpitämättömyydellään ja kielteisillä päätöksillään muut sijoittamasta tällaisiin kohteisiin.

Työttömyydestä on turha syyttää suhdanteita.

Nämä merkittäviä rakenteellisia ongelmiamme kuvaavat esimerkit heijastusvaikutuksineen kattavat suuren osan suurtyöttömyydestämme. Siitä on turha suhdanteita ja muita syyttää.

Olisi korkea aika myöntää, että vaikeutemme syyt ovat suuressa määrin myös epäonnistuneissa arvovalinnoissamme. Markkinataloudesta, tuosta hyvästä ja tarpeellisesta työkalusta ja rengistä, on tullut kaikkein primitiivisimmin homo sapiensin lajiominaisuuksin toimiva vihollinen. Pinttynytkin kapitalisti ihmettelee yhä useammin, ollaanko täällä ihmiskunnan hyvän edistämistä vai markkinavoimien palvelemista varten.

Orastava parempi vaihe suhdanteissa voi jäädä kokonaisvaikutuksiltaan vieläkin lyhytaikaisemmaksi, jos ei historiasta ole mitään opittu.

 

Hannu Krogerus on käsitellyt aihetta myös syksyllä 2016 Kanava-lehdessä julkaistussa artikkelissaan (Kanava 8/2016).