Millainen omistaja, sellainen hallitus. Pörssissä hallitus ei aina kohtaa yhtä kontrolloivaa omistajaa, vaan pienomistajien lauman. Kun omistus ja kontrolli ovat erillään, on hallitus paljon vartijana. Yhtiötä tulisi johtaa kuin omistaisit sen kokonaan, se olisi perheesi ainoa omaisuuserä, etkä voisi myydä sitä vuosisataan. Tiedosta kasvun seireenin kuiskutus.
Hallitusammattilaisille voi käydä johtajavalinnassa kuin ystävälleni, joka ei mennyt koskaan sänkyyn ruman naisen kanssa mutta heräsi usein sellaisen vierestä. Hallituksen on jatkuvasti tiedettävä, pitääkö ykköskentän hyökätä, karvata vai puolustaa. Sentteriä on tarvittaessa vaihdettava – kuten ”omaansa hoitava poissaoleva omistaja” toimisi.
Hyvässäkin skenaariossa on katsottava, ettei oman egon pönkitys lähde johdolta lapasesta. Aikaansaaja haluaa usein ”maailmanluokan tekijäksi” – omistaja-arvosta ei niin suurta lukua.
Toimitusjohtajaa tulisi arvioida riittävästi ilman hänen läsnäoloaan. Paras mittapuu on oman pääoman tuoton korkea, mutta vakaa taso. Osakekurssin tuijottaminen sumentaa fokusta.
Hallituksen tulee kommunikoida pienomistajille samoin periaattein kuin se itse haluaisi toimittavan, mikäli roolit vaihtuisivat. Joskus muutokseen tarvitaan Facebook-ryhmä.
Toisessa mallissa asiat mutkistuvat, kun yhtiöllä on kontrolloiva omistaja, joka sählää hallituksessa tai arkijohdossa.
Suuromistaja on mielessään sallinut kuokkavieraat, mutta nepotismi on herkässä. Ei ole tavatonta, että tulosten jäädessä jälkeen tavoitteista hallitus vaihtaa herkemmin mittariston kuin johtajan.
Joskus pääomistaja-johtajan valta on turvattu eri osakesarjoilla. Pienomistajille on myyty tapettipaperia. Vaikka johtaja ymmärtäisi eväiden olevan loppu, vastaa hallitusjäsenen nousu häntä vastaan kamikazen viimeistä liitoa. Keino puolustaa yhtiön etua on aktiivinen vuoropuhelu.
Matin ja Tepon versiossa kaiken takana oli nainen. Pörssiklubilla kuiskuteltiin listatusta perheyhtiöstä, jossa kauppa sakkaa ja hallituksenkin kamina savuttaa. Kuulemma vaimo johtaa miestä, eikä kukaan yhtiötä. Mikäli muutosta ei tapahdu kriisissä, on hallituksen syytä äänestää jaloillaan.
Vähemmistö jäänee tässä panttivangiksi, koska vaurastunut mutta menneisyyteen juuttunut pääomistaja tuskin antaa potkuja itselleen.
Kolmannessa mallissa yhtiöllä on kontrolloiva mutta passiivinen omistaja, joka ei halua johtaa. Tällöin hallituksella on optio aktivoida suuromistajaa, mikäli velliä on vaarassa kaatua maahan.
Kuten varainhoidossa, myös suuryhtiössä johto tulee valita yhdistämällä osaaminen ja kohtuulliset kulut. Valintatilanteessa tulee tietenkin painottaa talenttia. Näin toimitaankin – paitsi valtio-omistajan ratsastaessa laitumelle, mikä muodostaa yhtiön edun kannalta hiertävimmän neljännen mallin.
Koko johdon valintakriteereinä tulee olla omistaja-arvolähtöinen ajattelu ja pätevyys. Tarvetta ei ole kiintiöille, läänityksille tai mandaateille. Valtion halutaan kuitenkin aktivoituvan muissa kuin taloudellisen tuoton tavoitteissa. Tällöin piensijoittaja poistaakin jo varmistimen. Miksi siis hallitusjäsenkään lähtisi marionetiksi mainettaan munaamaan?
Kirjoitus on julkaistu Boardview-lehden numerossa 2-3/2015.
