Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksen professori Janne Tienari ja Lapin yliopiston johtamisen professori Susan Meriläinen ovat johtajien ulkonäkö- ja esiintymisvaatimuksia käsittelevän kirjansa julkistuksen yhteydessä tuoneet keskusteluun mielenkiintoisen näkökulman: heidän mukaansa nykyisillä työmarkkinoilla pätevyys johtajan tehtäviin määritellään osaamisen ja tulosten ohella ulkonäön perusteella. Ajokoiran näköisestä johtajasta on heidän mukaansa tullut ihanne ja johtajan ulkonäöstä on tullut yrityksille sekä muille organisaatioille strateginen kysymys.
Johtajan ulkonäöstä on tullut yrityksille sekä muille organisaatioille strateginen kysymys.
Reaalimaailmassa tähän tutkijoiden kieltämättä mielenkiintoiseen joskin hämmentävään tulokulmaan ei juurikaan törmää. Useiden vuosien ajan organisaatioiden johdon sekä hallitusten kanssa rekrytointien ja johtamisen kehittämisen parissa työskennellessäni en ole yhtään kertaa törmännyt siihen, että ulkonäkö nousisi valintakriteeriksi tai että se näkyisi organisaation nykyjohdon kehittämisen fokuksessa. Itsensä johtamisesta yhtenä johtamisen kokonaiskentän tärkeänä osana sen sijaan keskustellaan lähes joka kerta. Perusajatuksena tässä on johtajan vastuu pitää itsestään huolta, sillä vain hyvinvoivalla johtajalla on riittävästi voimavaroja mahdollistaa organisaationsa ihmisten tehtävissään menestyminen ja sitä kautta koko organisaation onnistuminen.
Itsensä johtamista ei voida nykyisin pitää pelkästään johtajien osaamisvaateena, vaan se alkaa olla missä tahansa tehtäväroolissa yhä tärkeämpi osa ammattitaitoa. Itsensä johtamisella ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa eikä se ole myöskään pelkkää sporttailua. Itsensä johtaminen on ennen kaikkea kokonaiselämän hallintaa, johon fyysinen kunto kuuluu yhtenä tärkeänä osana työn, perheen ja ystävien lisäksi.
Itsensä johtamisella ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa.
Palataan johtajaihanteeseen. Tienari ja Meriläinen kuvaavat ajokoirajohtajan nuorekkaana, sopusuhtaisena ja atleettisena henkilönä, joka säteilee energiaa, kestävyyttä sekä elämänhallintaa – ja viihtyy parrasvaloissa. Heidän mukaansa aiemmin johtajaihanne oli bernhardilaisjohtaja: leppoisa, ystävällinen ja tyyni. Jos itse kuvailisin nykypäivän ihannejohtajaa koirana, olisi hän todennäköisesti paimenkoira. Paimenkoiran perustehtävä on ohjata laumansa jäseniä haluttuun suuntaan. Se vartioi laumaansa ja suojelee sitä vihollisilta. Monet paimenkoirat pystyvät tekemään töitä minkä tahansa eläimen kanssa monenlaisissa olosuhteissa.
Menestyneitä johtajia tuntuu yksittäisten persoonallisuuspiirteiden tai ulkoisten tekijöiden sijaan yhdistävän usein ymmärrys siitä, että jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on. Myös johtaja itse. Hänen ei tarvitse sovittaa itseään johonkin muottiin, vaan oleellista on tunnistaa omat vahvuutensa sekä heikkoutensa, hyväksyä ne, ottaa kehittymiskoppi tarvittavista asioista ja rakentaa oma johtajuus vahvuuksien pohjalle.
Nykypäivän menestyneimmät organisaatiot tuntuvat ei pelkästään sietävän vaan jopa vaalivan erilaisuutta. Niinpä kaikkein oleellisinta ei välttämättä olekaan se, onko johtaja ajokoira vai bernhardilainen vaan se, millaisen itseään täydentävän lauman hän ympärilleen kokoaa.
Kirjoitus on alunperin julkaistu Johtamisen maailma –blogissa.
