Geopoliittinen riski on hallituksen asia

Lähes tasan vuosi sitten kirjoittamassani blogissa ”Geopolitiikka strikes back!” pureuduin geopoliittisen riskin näyttävään paluuseen. En silloin uskonut, että geopolitiikka ja geopoliittisen riski olisivat vuonna 2018 näin keskeisessä roolissa kuin ne nyt ovat. Trump, Venäjä ja Brexit ravistelevat turvan ja vakauden ilmapiiriä.

Globaalissa liiketoiminnassa riskitkin ovat globaaleja

Olemme viimeisen 30 vuoden aikana tottuneet aikaan, jossa länsimaissa vallitsee rauha, rauhan ja demokratian kehitys etenevät globaalisti ja maailmantalous kehittyy positiivisesti. Tilanne on muuttunut, mahdollisesti pysyvästi. Geopoliittisten ja yleisesti poliittisten riskien suunta on selvä – riskit lisääntyvät ja niiden vaikutus liiketoimintaan kasvaa.

Odotettavissa on vahvasti eriytyvää kehitystä politiikan ja talouden saralla, sekä valtioiden sisällä että niiden välillä. Ilmastonmuutos, automaatio, protektionismi ja moni muu globaali trendi voimistaa erojen kehitystä. Ilmassa on huolestuttavasti viitteitä siitä, että saatamme olla palaamassa kylmän sodan, kauppasotien ja nationalismin aikakauteen.

Ajankohtaiset geopoliittiset riskit haltuun

Seuraavassa listaus geopoliittisista riskeistä, joihin suomalaisten globaalien yritysten kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota.

1. Trumpin politiikan seuraukset Yhdysvalloissa ja globaalisti

Presidentti Trumpin politiikasta on saatu nyt näytteitä vuoden verran. Tähänastiset toimet ovat johtaneet laajamittaisen kauppasodan uhkaan, kansainvälisistä sopimuksista irtautumiseen sekä Yhdysvaltain oman globaalin valta-aseman heikentymiseen. Toimet ovat lisänneet geopoliittista epävarmuutta etenkin Lähi-Idässä, Aasiassa ja Euroopassa. Erityisen huolestuttavaa on Trumpin ehdoton retoriikka.

2. Venäjän sotatoimet Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa ja Syyriassa sekä toiminta muilla lähialueilla

Venäjä on miehittänyt ja liittänyt itseensä osan suvereenista valtiosta ja käy sotaa toisen valtion alueella. Myös Venäjän sotaharjoitukset Baltian lähialueilla ja Itämerellä antavat signaaleja maan mahdollisesta varautumisesta voimankäyttöön laajemminkin. Samalla Venäjä pyrkii hybridivaikuttamisen keinoin heikentämään Euroopan Unionia. Huolestuttavaa on myös Venäjän ulkopolitiikan johdon kommentit, joissa toistuvasti syytetään muita provokaatiosta. Seurauksena ainakin Venäjään liittyvä epäluuloisuus ja epävarmuus jatkuvat, kuten todennäköisesti myös lisääntyvät kaupan rajoitteet.

3. Kiinan vaikutusvallan kasvu

Kiina vaatii suurinta osaa Etelä-Kiinan merestä itselleen ja rakentaa sotilaallisia tukikohtia saarille ja atolleille, jotka sijaitsevat kiistellyillä merialueilla. Lisäksi Kiina rakentaa sotilastukikohtia Djiboutiin ja Malediiveille ja pyrkii lisäämään sotilaallista läsnäoloaan koko ”uuden Silkkitien” alueella. Poliittista vallankäyttöään oman maansa ulkopuolella Kiina on lisännyt jo pidempään, pääasiassa taloudellisten vaikutuskeinojen avulla. Kiina on noussut jo globaaliksi talousmahdiksi, ja tulevaisuudessa se on myös merkittävä globaali poliittinen ja sotilaallinen vaikuttaja. Tämä tie tuskin matkataan ilman konflikteja.

4. Euroopan Unionin kriisi

Brexit on viime aikoina ollut näkyvin Euroopan Unionin yhtenäisyyttä ja talouskehitystä uhkaava tekijä.  Brexit on kuitenkin vain yksi ilmentymä koko Eurooppaa ravistelevasta populismin ja nationalismin aallosta. Yhteistä Euroopan populistisille ja nationalistisille liikkeille on vahva EU-vastaisuus, mutta toisaalta vahva pyrkimys saada EU:sta kaikki taloudellinen hyöty. Useassa tapauksessa näiden näennäisdemokraattisten liikkeiden taustalta löytyy vahva pyrkimys vallan keskittämiseen ja kleptokratiaan (”varkaiden valta”). Parhaimmillaan tämä kehitys saattaa olla kannustin tarpeellisille uudistuksille Euroopan Unionissa. Huonoimmillaan kehitys repii rikki koko nykyisen unionin.

5. Sunni vastaan shiia -konflikti Lähi-idässä

Syyria ja Jemen ovat jo pirstaleina. Suurena riskinä on, että nykyiset Syyrian ja Jemenin konfliktit laajenevat koko Lähi-idän kattavaksi konfliktiksi, jossa rajalinja on sunni- ja shiia-muslimien välillä. Konfliktia ruokkivat rahakirstun päällä istuva Saudi-Arabia sekä alueellinen mahtimaa Iran. Surullisen näytelmän näkyvissä sivurooleissa ovat myös Venäjä, Turkki, Israel ja Yhdysvallat.

6. Pohjois-Korean tilanteen eskaloituminen

Pohjois-Korean osalta on taas nähty suurta uhoa ydinaseilla ja kansakuntien tuholla. Ydinasevaltioiden johtajat ovat vertailleet, kenellä on suurin laukaisunappi. Vaikka kyseessä on todennäköisesti taas maan johtajan Kim Jong-unin tapa neuvotella ja varmistaa oman diktatuurinsa säilyvyys, niin jossain vaiheessa jollain osapuolella saattaa hermo pettää. Ja vaikka Pohjois-Korea itse on taloudellisessa mielessä hyttyssarjaa, niin mahdolliseen kriisiin se vetää välittömästi mukaan ainakin Etelä-Korean, Kiinan, Japanin ja Yhdysvallat.

7. Arabikevään toisinto

Arabikevät kaatoi Tunisian, Libyan ja Egyptin hallinnot, sytytti Syyrian sodan ja aiheutti ansaittua pelkoa muissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden hallinnoissa. Vaikka tilanne rauhoittui lukuun ottamatta Libyaa ja Syyriaa, arabikevään synnyttäneet olosuhteet eivät kuitenkaan kadonneet ja saattavat sytyttää sisäiset konfliktit muun muassa Jordaniassa, Egyptissä, Tunisiassa, Algeriassa ja Marokossa sekä synnyttää valtavan pakolaisaallon Eurooppaan.

Geopoliittisten riskien tulisi viimeistään nyt olla myös yritysten hallitusten agendalla. Hallituksen toiminnan painopisteenä tulisi olla nykytilanteen hahmottaminen, tapahtumien ennakointi ja yrityksen kyky reagoida muutoksiin.

Kannattaa pohtia, mille geopoliittisille riskeille yrityksesi altistuu ja mitä riskejä yrityksesi toimintamaihin liittyy. Tutki tarkkaan toimitusketjusi ja riskit liittyen kriittisiin toimittajiin sekä niiden toimitusketjuihin. Varaudu ja harjoittele eri skenaarioita.

Se, että on hyvin informoitu ja hyvin varautunut, saattaa muodostua kilpailueduksi. Joissain tapauksissa se saattaa ratkaista koko yrityksen tulevaisuuden.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Deloitten blogissa 24.4.2018.

Jätä kommentti

avatar
  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita kun