Vastuullisuudesta palkitseminen

Törmäsin työssäni vastuullisuuskriteereihin ensimmäisen kerran vuonna 2006. Olin suunnittelemassa pörssiyhtiön osakepalkkiojärjestelmää, kun ylimmän johdon keskustelussa vilahti sana Voikkaa-bonus. Kysyin, mistä on kysymys. Ymmärsin yhtiön maksavan palkkiota tehtaan sulkemisen jälkihoidon onnistumisesta. Niin tärkeänä yhtiö piti työtä, jonka kohteena oli sen entisiä työntekijöitä.

Tampereen yliopisto totesi neljä vuotta myöhemmin laajassa tutkimuksessaan ”Tapaus Voikkaa”, että ”Voikkaan lopettamista seurannut prosessi on monella tavalla menestystarina aikaisempien suomalaisten irtisanomiskertomusten joukossa.” Bonus näytti toimineen. Yhtiö ei liene koskaan julkistanut tätä vastuullisuusfundamentalisimia edustavaa bonusta. Pyydän heiltä anteeksi, että paljastan yhtiötä johdettavan myös sydämellä. Tunnusluvut kertovat, että se näyttää kannattaneen.

Vastuullisuuskriteerit ovat viime vuosina nousseet maailmalla tapetille. Puhutaan ympäristövaikutuksiin, sosiaalisiin olosuhteisiin ja hallinnon laatuun perustuvista ESG-kriteereistä.

Suuret pörssiyhtiöt meillä ja muualla ovat strategioitaan päivittäessään heränneet pohtimaan, miten omistaja-arvon kasvattamista voidaan tukea kiinnittämällä huomiota ESG-kriteereihin ja varsinkin E:hen. SG-kriteereitä, kuten työtyytyväisyys ja -turvallisuus, on esiintynyt jo pidempään.

Jos tavaran tai palvelun tuottaminen onnistuu kilpailijaa pienemällä energian kulutuksella ja hiilijalanjäljellä, sen tuotantokustannuksetkin voivat olla pienemmät. Jos tuotteen tai palvelun käyttö aiheuttaa pienemmän ympäristövaikutuksen, sen käyttö on asiakkaalle todennäköisesti myös halvempaa. Yhtiöllä on edellytyksiä hinnoitella tällainen tuote vähän kilpailijoita kalliimmaksi ja/tai kasvattaa markkinaosuutta. Yhtiön strategiasta ESG-kriteerit voidaan ottaa palkitsemisen yhdeksi mittariksi tukemaan yhtiön menestystä.

Yhtiön perimmäisestä tarkoituksesta ja olemassaolon oikeutuksesta, voiton tuottamisesta omistajille, ei saa tinkiä. Tämä on koko kansan kannalta elintärkeää. Hyvinvointivaltiomme, sen sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmän rahoitus seisoo taloudellisesti yhden jalan, yritysten tuottaman lisäarvon varassa.

Osakkeen kokonaistuotto (TSR) esiintyy kriteerinä tavalla tai toisella kaikkien pörssiyhtiöiden pitkäjänteisissä kannustimissa. Eikä TSR ole kelvoton mittari vastuullisuudenkaan näkökulmasta.

Tammikuussa syntyi kohu vanhusten hoivasta. Attendo ei ollut kohun keskiössä, mutta Tukholman pörssissä yhtiön markkina-arvo putosi alkuvuonna 2019 1,2 miljardista eurosta 700 miljoonaan euroon. Markkinat laskuttivat omistajilta puolen miljardin euron muistutusmaksun hoivan laadun merkityksestä.

Etiopian maaliskuisen lento-onnettomuuden jälkeen Boeing joutui epäilyksen alaiseksi. Maaliskuun aikana yhtiön arvo laski 14 prosenttia ja tähän mennessä laskua on kertynyt 23 prosenttia. Markkinat langettivat yli 50 miljardin dollarin maksun muistutuksena siitä, että turvallisuudesta ei saa tinkiä. Mikään perinteinen kannustin ei ole niin armoton kuin osakkeen arvoon sidottu, koska se sisältää arviota pitkän aikavälin näkymistä. Viesti meni taatusti perille omistajille, hallitukselle ja osakekannustimien kohteena olevalle johdolle: Vastuuttomuus maksaa, joten vastuullisuus kannattaa.

Jätä kommentti

avatar
  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita kun