Globalisaatio kriisissä

Kansainvälisen järjestyksen muutokset ja länsimaisten arvojen kyseenalaistaminen vaikuttavat myös talouteen.

Pitkään ajateltiin, että globalisoituvan talouden säätelyjärjestelmän tulisi olla globaali. Järjestelmän peruspilareiksi nousivat läntisen maailman perustama Bretton Woods -järjestelmä rahoitusta ja maailmankauppaa koskevine instituutioineen. Taloudellisten arvojen tasapainottajiksi nousivat lännen keskeiset poliittiset arvot kuten demokratia ja ihmisoikeudet. Konsensus globalisaation auvoisuudesta ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Paineet sitä ja sen arvopohjaa kohtaan ovat kasvaneet historiallisiin mittoihin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Kyse on pitkälti muuttuvasta kansainvälisestä valta-asetelmasta ja uusien toimijoiden kilpailusta lännen ylivaltaa vastaan. Tätä edustavat politiikallaan sekä Kiina että Venäjä. Ne tarjoavat moninapaista maailmanjärjestystä, jossa kansainvälisten instituutioiden rooli olisi rajallisempi ja heijastelisi enemmän niiden omia arvoja.

Instituutiot tasapainottavat voimaan perustuvaa dominanssia

Kansainväliset normit ja instituutiot luovat pelisäännöt valtioiden väliselle toiminnalle. Niiden tehtävänä on myös tasapainottaa suurten ja pienten valtioiden välisiä eroja ja tarjota erityisesti pienemmille valtioille tasavertaisemmat edellytykset vaikuttaa globaaliin toimintaympäristöön.

Vahvistuneen suurvaltapoliittisen kilpailuasetelman myötä globalisaation tueksi perustetut läntiset instituutiot ja normit ovat haastettuina ja niitä koskevat ristiriidat ulottuvat myös läntisten yhteiskuntien sisälle. Tämä heijastuu globalisaation ja eurooppalaisen integraation muodostumisena keskeiseksi poliittiseksi jakolinjaksi sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Tilanne horjuttaa lännen asemaa ja yhtenäisyyttä yhteisten arvojen puolustajana. Uusi asetelma johtaa ennakoimattomuuteen sekä poliittisessa että taloudellisessa toimintaympäristössä.

Kiina luo kumppanuuksia ilman poliittista ehdollistamista.

Kansainvälinen vapaakauppajärjestelmä on kärsinyt ongelmista jo pidemmän aikaa. Aasian kasvava talousmahti ja sen haluttomuus sitoutua kaupan vapauttamisen ehdoksi asetettuihin poliittisiin päämääriin hermostuttaa länttä ja kasvattaa kritiikkiä koko vapaakauppaideologiaa kohtaan.

Globalisaatiosta alueellisiin valtakeskittymiin

Nousevien BRICS-valtojen perustama Uusi kehityspankki (NDB) sekä Aasian infrastruktuuri-investointipankki (AIIB) viestittävät uudesta kilpailuasetelmasta ja erityisesti Kiinan vallan kasvusta. Kiina laajentaa vaikutusvaltaansa taloudellisen potentiaalinsa turvin ja luo kumppanuuksia ilman läntiselle maailmalle tyypillistä poliittista ehdollistamista.

Venäjän painoarvo alueellisena suurvaltana on paljon pienempi kuin Kiinan. Sen aggressiivinen ulkopolitiikka ja autoritäärisen poliittisen järjestelmän ketteryys sekä valmius käyttää sotilaallisia välineitä ovat kuitenkin tarjonneet kanavan tehokkaaseen vallankäyttöön erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella. Poliittisen roolinsa vahvistamiseksi Venäjä kyseenalaistaa läntisiä instituutioita ja niiden pelisääntöjä. Sen alueellista johtajuutta pönkittävistä instituutioista tärkein on Euraasian unioni.

Ydinaseiden ohella Venäjän tie globaaliin valta-asemaan on riippuvainen sen kyvystä rakentaa kumppanuutta Kiinan kanssa.

Lännen rooli pienenee – mutta ei hetkessä

Vaikka tulevaisuudessa maailmanpolitiikkaa ja -taloutta rakennetaan vähemmän lännen ehdoilla, järjestelmä ei muutu hetkessä. 2000-luvun kansainvälinen järjestelmä nojaa valtioiden valtarakenteiden ohella yhä enemmän suuryritysten ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden rooliin. Modernien tietoverkkojen maailmassa moninaiset riippuvuudet kohdistuvat myös suurvaltoihin.

Muuttuvat valtarakenteet edellyttävät yritysjohdolta huomattavaa valppautta, analyysikykyä ja monipuolista poliittisten riskien ennakointia.

 

Tämä teema-artikkeli on lyhennelmä artikkelista, joka julkaistaan kesäkuussa ilmestyvässä Boardview-lehdessä.