Tulevina vuosina tekoäly myllertää yritysten liiketoiminnan niin perusteellisesti, ettei muutoksen laajuutta vielä kunnolla ymmärretä. Näin uskovat teknologiayhtiöiden toimitusjohtajat ja hallitusammattilaiset Kaisa Olkkonen ja Tero Ojanperä. Heidän mielestään jokaisella yrityksen hallituksen jäsenellä pitää olla ymmärrystä tekoälyn toiminnasta ja mahdollisuuksista.
Miten uudet teknologiat muuttavat yritysten liiketoimintamalleja?
Ojanperä: Lyhyellä tähtäimellä tekoäly parantaa nykyisiä prosesseja ja tuo sitä kautta etua. Yrityksen liiketoimintamalli tai ihmisten käyttäytyminen eivät kuitenkaan muutu sillä, että asiakas saa hieman paremman Netflix-suosituksen tai tietoturva-aukot löydetään tehokkaammin. Pitkällä aikavälillä tekoälystä tulee mentori, joka avustaa ihmistä kokonaisvaltaisesti.
Opettelin ajamaan Ladalla ja siihen verrattuna Tesla on mukavampi, mutta silti minun pitää istua ratissa Helsingistä Ouluun ja tankata välillä. Käytös ei siis ole muuttunut. Kun itseohjautuva auto on todellisuutta, se muuttaa asioita valtavasti. Parkkijärjestelyt voivat olla erilaisia ja auto voi tienata kuskaamalla ihmisiä ja tavaroita sillä aikaa, kun istun haastattelussa.
Olkkonen: Tekoälykeskustelu muistuttaa paljon digitalisaatiokeskustelua siinä, että tekoälyn hyödyntämisessä on eri tasoja. Ensinnäkin tekoälyä voi käyttää yrityksen omien prosessien kehittämiseen, ja toiseksi sen avulla voi parantaa tuotteiden laatua. Kolmannella tasolla, aivan kuin digitalisaatiossa, ovat täysin uudet liiketoimintamallit, kuten juuri itseohjautuvat autot, joita tarjotaan palveluna. Tekoäly vaikuttaa aivan jokaiseen ja läpäisee kaiken, niin työkaluna kuin tapana tehdä asioita.
Millaista osaamista tekoälyn hyödyntäminen vaatii yrityksiltä?
Ojanperä: Elämme tekoälyn suhteen samaa hetkeä kuin internetin suhteen vuonna 2000. Silloin hype oli kova, mutta oli vaikea ennustaa, millaista osaamista internetin hyödyntäminen tulevaisuudessa vaatii. Muutos oli silti valtava. Tekoälyssä tärkeää on datan ymmärtäminen. Tekoälyä opetetaan menneisyyden datalla, joten tulee keskeiseksi ymmärtää, millä datalla tekoälyä opetetaan ja kuinka se vaikuttaa päätöksiin. Sen ympärille syntyy varmasti hyvin erilaisia rooleja.
Hyvä koodari ei välttämättä ole hyvä tekoälyn kehittäjä. Tekoälyn kehittämisessä pitää olla kykyä analysoida dataa ja sitä, kuinka datasta osana algoritmia syntyy ennustuksia. Se poikkeaa paljon koodarin perustyöstä.
Olkkonen: Tietenkin koodareita yhä tarvitaan, sillä tekoälysovellukset pitää osata koodata. Koodauskyky on ehdoton tuotannontekijä, jota yrityksillä on oltava.
Miten tekoälyn ja uusien teknologioiden pitäisi näkyä hallituksen työskentelyssä?
Olkkonen: Hallituksen pitää pystyä haastamaan operatiivista johtoa, kysyä oikeita kysymyksiä ja varmistaa, että asiat ovat oikealla tavalla yrityksen agendalla. Se, millä tasolla tämä tapahtuu, riippuu yrityksen ja hallituksen luonteesta. Jos kyse on pienen yrityksen voimavarahallituksesta, hallitus voi mennä yrityksen johdon tueksi tuomaan konkreettisesti asioita pöydälle. Suurissa yrityksissä operatiivisessa johdossa on paljon enemmän osaamista ja resursseja eikä hallitus osallistu operatiiviseen toimintaan.
Ojanperä: Yrityksellä pitäisi minimissään olla näkemys siitä, miten se soveltaa tekoälyä. Soveltaako se kypsäksi koettuja ratkaisuja eikä itse investoi sellaisten kehittämiseen? Vai onko se etunenässä kokeilemassa uusia ratkaisuja ja etsii niistä kilpailuetua? Sitten ovat deep tech -tekoälyfirmat, jotka tekevät merkittäviä investointeja uusiin ratkaisuihin. Ylätason strategia määrittelee sitä, miten tekoäly vaikuttaa toimintaan.
Kuinka hyvin suomalaisten yritysten hallituksissa on tehty linjavetoja tekoälyn soveltamisesta?
Ojanperä: Kun kiinnostus tekoälyä kohtaan on lisääntynyt, jokaisessa hallituksessa on varmasti vähintään keskusteltu asiasta. Vielä on silti paljon töitä tehtävänä, jotta saataisiin konkreettisia linjauksia. Hallituksen kannattaa miettiä, onko yrityksellä lyhyellä tähtäimellä hankkeita, joissa tekoälyä voi kokeilla pienillä investoinneilla. Mikä olisi toisaalta sellainen mahdollinen suuri murros, joka vaatisi suuria investointeja? Koska päätöksiä tehdään? Tällä tasolla ei olla monessakaan yrityksessä.
Olkkonen: Pörssiyrityksissä on hyvin resursseja ja osaamista. Osa pienyrityksistä on tekoäly-yrityksiä, mutta paljon on niitä, jotka eivät ole kovin pitkällä. Tarjontaa erilaisista seminaareista ja keskusteluista on paljon, joten asiassa on mahdollista päästä eteenpäin, vaikka omassa yrityksessä ei ole tekoälyosaamista.
Minkä toimialojen liiketoimintaa uudet teknologiat myllertävät eniten tai ensimmäisenä?
Olkkonen: Tämä vaikuttaa kaikkiin toimialoihin samoin kuin digitalisaatio aikoinaan. Ehkä muutos vaikuttaa ensimmäisenä organisaatioihin, joissa dataa on paljon ja sillä on paljon merkitystä.
Ojanperä: Luulen, että siellä missä digitalisaatio on edennyt hyvin pitkälle, esimerkiksi verkkokaupassa.
Millaisia uhkia uudet teknologiat tuovat liiketoimintaan?
Olkkonen: Suurin uhka on se, että yritys ei osaa hyödyntää uusia teknologioita mutta sen kilpailijat osaavat. Jos kehityksestä jää jälkeen, kilpailukyky heikkenee jossain kohtaa kovaa vauhtia.
Ojanperä: Allekirjoitan tuon. Lisäksi yritykselle voi olla uhka, jos se luottaa tekoälyyn sokeasti. Ei tarvitse ymmärtää, miten tekoäly syvällisesti toimii, mutta pitäisi ymmärtää, miksi se ennustaa tietyllä tavoin. Jos tekoäly ennustaa sairautta ihmisestä, pitää ymmärtää, mihin ennuste perustuu. Silloin lääkäri voi arvioida, oliko ennuste hänestä luotettava.
Nyt kun EU:n tietosuoja-asetus on yrityksissä huomioitu, edistyksellisimpien dataa hyödyntävien yritysten pitäisi pohtia jo seuraavaa askelta. Koska kuluttajat alkavat kysyä, millaisen tekoälymallin yritys on rakentanut ennustamaan heidän käyttäytymistään? Kuuluuko kuluttajille tällainen tieto? Silloin joudutaan lainsäädännöllisesti miettimään, onko tämä dataa, joka kuuluu ihmisille vai onko se yrityksen liikesalaisuutta.
Kun hyödynnetään suuria tietomassoja, ovatko tietovuodot yrityksille riski?
Olkkonen: Tietenkään uhkia ei voi täysin poistaa, mutta työkaluja niiden hallintaan on olemassa. Suomalaisyrityksissä ja niiden hallituksissa tietoturvakysymykset tiedostetaan jo hyvin, mutta käytännön ratkaisujen taso varmasti vaihtelee hyvin paljon.
Ojanperä: Toisaalta kun tekoälyn kerran opettaa tietyllä datasetillä, datasta tulee sen jälkeen tarpeetonta. Jos yksittäisen kuluttajan ostokäyttäytymisen data kerätään, kuluttajasta voidaan rakentaa malli, jonka perusteella hänen käyttäytymistä ennustetaan. Sen jälkeen data ei ole enää kovin tarpeellista. Tekoäly voi myös poistaa tarvetta säilöä dataa pitkään.
Olkkonen: Iso osa tekoälyn käyttämästä datasta ei koostu henkilötiedoista. Silti se voi olla yrityksille hyvin kriittistä liikesalaisuutta ja siksi se pitää suojata hyvin, mutta kysymys yksityisyyden suojasta ei liity kaikkeen.
Miten hallitus varmistaa, että sillä on riittävästi osaamista uusien teknologioiden ja tekoälyn suhteen?
Ojanperä: Hallitusten jäsenten pitää hankkia riittävästi tietoa ja kouluttautua. Sitä ei voi jättää nuoremmille jäsenille eikä operatiiviselle johdolle. Kaikista ei tarvitse tulla asiantuntijoita, mutta pitää ymmärtää tekoälyn käyttökohteita ja osata kysyä oikeita kysymyksiä.
Olkkonen: Jokaisella hallituksen jäsenellä pitää olla riittävästi uteliaisuutta hankkia osaamista. Tietoa on valtavasti tarjolla.
Jarruttaako EU:n sääntely suomalaisten ja eurooppalaisten yritysten kehitystyötä verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa yritykset, tai Kiinaan, jossa valtio voi Eurooppaa vapaammin hyödyntää ihmisten tietoja?
Olkkonen: Sääntely hidastaa ja tekee kalliimmaksi luoda ja testata uusia malleja, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään. Yhdysvaltojen etu on lisäksi se, että se on yksi iso yhtenäismarkkina, jolla on yhtenäinen lainsäädäntö. Yritysten on siksi helpompi kasvaa Yhdysvalloissa kuin Euroopassa.
Ojanperä: Datan vapaammasta käytöstä on yhdysvaltalaisille yrityksille selvää etua. Se sallii enemmän kokeilua. Yhdysvalloissa lainsäädäntö on Eurooppaa vapaampi, kun taas Kiinassa valtio kontrolloi datan käyttöä keskitetysti. Eurooppa yrittää käydä keskitietä. Sääntely on aina teknologiaa jäljessä, joten hyvin yksityiskohtainen sääntely voi johtaa jopa päinvastaisiin tuloksiin kuin halutaan.
Tekoälyä ja digitalisaatiota pidetään helposti teemoina, joita ymmärtävät vain nuoret. Millaisia riskejä tällaiseen ajatteluun liittyy hallituksen näkökulmasta?
Ojanperä: Tällaisessa ajattelussa menee muutama trendi sekaisin. Digitalisaation luoma kuluttajakäyttäytymisen muutos lähti nuorison ajamana, jolloin on luonnollista ajatella, että jos yritys haluaa olla digitalisaation huipulla, nuoria pitää saada hallituksiin. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että tekoälyn luoma murros ja sen ymmärrys on ikään sidottu. Hallituksiin pitäisi saada ennen kaikkea uteliaisuutta, eikä se riipu iästä.
Olkkonen: Voi olla riski ajatella vain ikää. Laaja kokemus auttaa myös tämän trendin laittamisessa kontekstiin.
Ojanperä: Yhdellä hallituksen jäsenellä voi olla vahva teknologinen osaaminen tekoälystä, mutta olisi väärin jättää hänen tehtäväkseen muodostaa hallituksen mielipide siitä, miten tekoälyä sovelletaan. Jotta hän pystyy tuomaan osaamisensa esiin, muulla hallituksella pitää olla kiinnostusta ja innostusta perehtyä aiheeseen.
Olkkonen: Kaikkien hallituksen jäsenten osaamista tarvitaan myös tekoälykysymysten yhteydessä, ja siksi jokaisen pitää osallistua sen hyödyntämistä koskevaan työhön.
Tero Ojanperä on tekoäly-yritys Silo.AI:n toimitusjohtaja sekä Vision+-rahaston hallituksen puheenjohtaja. Aiemmin Ojanperä on työskennellyt Nokia Oyj:n teknologia- ja strategiajohtajana. Hän on DNA Oyj:n ja Bittium Oyj:n hallitusten jäsen sekä Tampereen teknillisen yliopiston toiminnasta vastaavan TTY-säätiön puheenjohtaja. Ojanperä on valmistunut diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta ja väitellyt tekniikan tohtoriksi Delftin teknillisessä yliopistossa Alankomaissa. DIF:n hallituksen jäsen.
Kaisa Olkkonen on SSH Communications Security Oyj:n toimitusjohtaja, Cargotec Oyj:n hallituksen ja tarkastusvaliokunnan jäsen, Enfo Oyj:n hallituksen varapuheenjohtaja ja John Nurmisen säätiön hallituksen jäsen. Aikaisemmin Olkkonen on työskennellyt Nokia Oyj:ssä eri johtotehtävissä, muun muassa edunvalvontajohtajana. Koulutukseltaan hän on juristi. DIF:n jäsen ja Senior Advisor.
Teksti: Mari Valkonen
Kuva: Roope Permanto