Viime aikoina on syystäkin käyty keskustelua hallituksen puheenjohtajan roolista. Laaja yhteinen käsitys näyttää olevan, että hallituksen puheenjohtajan rooli ja ajankäyttö ovat kasvaneet, vaikka periaatteessa hän on ”primus inter pares” hallituskollektiivin johtajana. Puheenjohtaja huolehtii siitä, että hallitus hoitaa tehtävänsä, mutta periaatteessa hänellä ei ole itsenäistä tai muita jäseniä suurempaa valtaa ja vastuuta. Käytännössä näin ei taida olla.
Ainakin pörssiyrityksissämme tuntuu olevan vahva näkemys puheenjohtajan ja toimitusjohtajan rooleista: puheenjohtaja johtaa hallituksen työskentelyä, kun taas toimitusjohtaja johtaa konsernin liiketoimintaa. Tässä suhteessa periaatetasolla ei tunnu olevan erilaisia näkemyksiä. Käytännössä tämä vaatii puheenjohtajalta huolellisuutta, ettei hän astu toimitusjohtajan tontille toimiessaan hänen säännöllisenä keskustelukumppanina tai muutoinkaan. Hallitustyötä koskevan kirjani otsikko, ”Hallitus johdon tukena”, kertoo perusnäkemykseni hallituksen ja toimivan johdon työnjaosta.
Mutta mitä tarkoittaa hallituksen johtaminen?
On koulukunta, jonka mukaan hallituksen puheenjohtajan rooli on niin keskeinen, ettei muilla hallituksen jäsenillä ole kovinkaan paljoa merkitystä, paitsi kriisitilanteissa ja silloinkin pääasiassa puheenjohtajan ratkaisun siunaajina. Näkemykseen liittyy periaate, että hallituksessa olisi hyvä olla vahva itsenäinen vastinpari puheenjohtajalle. Hänen roolinsa olisi puuttua peliin, jos puheenjohtajan toiminta on ajamassa konsernia hakoteille. Tälläkin mallilla on johdettu menestyksekkäästi pörssiyrityksiä.
Tämän mallin onnistumiseen liittyy arvioni mukaan monia tärkeitä ehtoja: a) puheenjohtaja hallitsee syvällisesti toimialan ja yrityksen ansaintalogiikan sekä tuntee riittävän hyvin yrityksen kulttuurin, b) hän tuntee yrityksen toimintaympäristön, asiakastarpeiden ja kilpailukentän muutokset ja ymmärtää niiden vaikutukset yrityksen liiketoimintaan, c) puheenjohtaja tuntee regulaation vaatimukset riittävän hyvin, d) yritys menestyy eli omistuksesta ei tule paineita ja e) hallituksen muut jäsenet luottavat puheenjohtajaansa ja hyväksyvät myötäilijän roolinsa.
Jos nämä kaikki edellytykset eivät täyty, on parempi, että puheenjohtaja pyrkii rakentamaan johtamastaan hallituksesta toimivan tiimin. Yritysten historiassa – ei tosin niiden historiakirjoissa – taitaa olla valitettavan paljon esimerkkejä strategisista virheistä, jotka olisi voitu välttää, jos hallituksessa olisi ollut aito, tasavertainen keskusteluilmapiiri, jossa uskalletaan rakentavan kriittisesti haastaa johdon ja myös puheenjohtajan näkemyksiä. Minullakin on tiedossa voimakkaan puheenjohtajan johdolla vähäisen keskustelun tuloksena tai ”groupthink”-tunnelmissa syntyneitä ratkaisuja, jotka jälkikäteen on helppo arvioida virheellisiksi. Ehkä yritysten viisas luopuminen työvaliokuntamallista on tulosta tällaisista kokemuksista.
Kun useimmilla yrityksillä ei ole käytettävissä edellä kuvaamani ehdot täyttävää superosaajaa puheenjohtajaksi, on parempi turvautua ”demokraattisempaan” hallituksen johtamistapaan, jota itse kuvittelen edustavani. Lähtökohtanani on, että jokaisen hallituksen jäsenen tulee toimia rehellisesti, avoimesti sekä toisia jäseniä ja yrityksen toimivaa johtoa arvostaen, keskinäistä luottamusta rakentaen. Hyvää hallitustyöskentelyyn kuuluu rakentavan kriittinen keskustelu ja debatit, jotka perustuvat tosiasioihin sekä asianmukaisiin analyyseihin ja arviointeihin eri päätöksentekovaihtoehdoista ja skenaarioista. Minusta on tärkeää, että hallituksen jäsenet kuuntelevat huolellisesti toistensa ja johdon mielipiteet. Tärkeissä asioissa olen puheenjohtajana kysynyt erikseen kunkin jäsenen kannan ennen kuin olen lausunut julki oman ratkaisuni. Pyrkimykseni on pitää hallituksen kokoukset ilmapiiriltään ystävällisinä, turhia muodollisuuksia karttaen, jotta keskustelu voidaan käydä vapautuneesti. Siksi myöskään positiivinen huumori ei ole pahitteeksi.
Puheenjohtajan tavoitteena on mielestäni aina löytää hallituksen yhteinen tahtotila, yrityksen kannalta relevantit kysymykset ja niihin paras mahdollinen ratkaisu. En muista, että puheenjohtamieni hallitusten kokouksissa olisi koskaan äänestetty.
Hallitusarviointien yhteydessä on mielestäni hyvä arvioida myös sekä puheenjohtajan että toimitusjohtajan toimintaa. Käytäntöni on ollut vuosia, että kerran vuodessa hallitus kokoontuu varapuheenjohtajan johdolla ja käy ilman puheenjohtajan läsnäoloa keskustelun siitä, kuinka puheenjohtaja on onnistunut tehtävässään ja kuinka hän voisi kehittää toimintaansa. Joskus olen saanut yllättäviä ja siksi hyviä vinkkejä oman toimintani parantamiseen.
Luulen olevan eduksi, jos jokainen hallituksen puheenjohtaja pohtii tykönänsä johtamistapaansa ja löytää kyseiseen yritykseen ja itselleen parhaan mahdollisen tavan johtaa hallituksen työskentelyä. Viime kädessä yrityksen menestys ratkaisee onnistumisen.
