Tänä keväänä suomalaiset pörssiyhtiöt jakavat omistajilleen osinkoina noin 13 miljardia euroa, joka on keskimäärin lähes 90 prosenttia pörssiyhtiöiden yhteenlasketusta tuloksesta! Ja luvussa ei edes ole mukana omien osakkeiden ostot. Kysymys kuuluukin, eikö mistään oikeasti löydy kannattavia investointeja, joihin vähintään osan potista voisi kanavoida?

Toki sana keskimäärin on epäreilu monelle yhtiölle. Jotkut keventävät taseitaan ylimääräisillä osingoilla, jotkut tekevät tappiota ja silti maksavat osinkoa, ja reilut 40 prosenttia yhtiöistä ei maksa lainkaan osinkoa. Tällaisiin tilastoihin tulee siis aina suhtautua pienellä varauksella. Tosin ei keskimääräinen osingonjakosuhde ole muuttunut juuri mihinkään viimeisten vuosien aikana. Yhtiöt ovat keskimäärin olleet huomattavan anteliaita.

Takaisin peruskysymykseen: Ovatko osingot pois investoinneista? Periaatteessa näillä tiedoilla yhtiöt investoivat enintään poistojen verran. Tämä huolestuttaa ainakin minua. Valtaosa pörssiyhtiöistämme on markkina-arvoltaan pieniä. Useimmat ovat myös toimialallaan pieniä. Historia opettaa, että oman alansa johtavilla yhtiöllä on parempi hinnoitteluvoima, jonka avulla ne luovat merkittävää lisäarvoa. Siihen jokaisen yhtiön pitäisi pyrkiä.

Juoksemmeko liikaa osinkojen perässä?

On melko yllättävää, että pieni, muutaman sadan miljoonan liikevaihdon yhtiö, joka tekee muutamaa kymmentä miljoonaa tulosta, haluaa maksaa suurimman osan tuloksestaan osinkona. Toki, jos yhtiö on jo johtava alallaan, jopa kansainvälisesti katsottuna, tilanne on toinen. Näitä yhtiöitä meillä ei ole ainakaan liikaa. Fakta on, että Suomessa on vallinnut melkoinen investointilama finanssikriisin jälkeen, asuntotuotantoa lukuun ottamatta.

Mielestäni hyvä osingonjakosuhde on 30–50 prosenttia siihen asti, kunnes yhtiö on jo niin hallitseva alallaan, ettei pysty enää kasvamaan. Esitin tämän näkökulman Osakesäästäjien sisäisessä tilaisuudessa, ja kunpa vain tietäisitte, millainen sontamyrsky siitä tuli. Ehkä onkin niin, että meidän osakesäästäjien olisi katsottava peiliin tässä asiassa. Juoksemmeko liikaa osinkojen perässä?

Jos osingonjakosuhde olisikin 30–50 prosenttia, voisivat pörssiyhtiömme investoida yhteensä noin 6–9 miljardia lisää vuosittain. Mikäli sijoitusten oman pääoman tuotto olisi vaatimattomat 10 prosenttia, onnistuisivat yhtiöt luomaan uutta vaurautta 600–900 miljoonaa vuosittain pelkästään lisäinvestoinneista. Summa ei ole ihan pieni, puhumattakaan potentiaalista.

Niin rohkea en ole, että alkaisin yhtiötasolla kertomaan, kenenkö pitäisi investoida enemmän ja siten maksaa osinkoa nihkeämmin. Haluan kuitenkin kannustaa niin listattujen kuin listaamattomien yhtiöiden hallituksia miettimään, millaisia kasvumahdollisuuksia omalla alalla on, ja olemaan rohkeampia. Ei kuitenkaan lähdetä hölmöilemään, siitä meillä on ihan tarpeeksi esimerkkejä.

Jos ensi keväänä yhtiö ehdottaa pienempää osinkoa ja kertoo samalla selkeistä ja todennäköisesti kannattavista investointisuunnitelmistaan, en äänestä osinkoehdotusta vastaan. Saatan jopa pitää kannatuspuheenvuoron. Jo keskipitkällä tähtäimellä sekä tulos että osinko, myös pienemmällä osingonjakosuhteella, kasvaa nopeammin, kunhan vain uskalletaan.

Teksti on Boardview 1/2025 -lehden Toisinajattelija-kolumni.