AI, etenkin generatiivinen AI on kaikkien huulilla. AI konseptina on paljon laajempi (ks. alla), eikä kyse ole useinkaan teknologiasta vaan kyvykkyydestä hyödyntää sitä. 

Keskustelu tekoälystä (AI) hallituksissa pyörii usein käyttötapausten, kustannusten, riskienhallinnan ja hyötyjen ympärillä. Tämä on toki tärkeää, mutta näkökulmana liian kapea. AI ei ole projekti, jolla on alku ja loppu. Se on yrityksen kyvykkyys. Siksi perässähiihtäjän etu on harhaa ja odottamalla häviää varmasti.

AI ei ole projekti, jolla on alku ja loppu. Se on yrityksen kyvykkyys.

Tehtaan rakentamisella, ERP-järjestelmän hankinnalla tai ESG-raportoinnilla on selkeät rajat ja lopputulos. AI sen sijaan muuttaa sitä mitä tehdään ja etenkin, miten tehdään: prosesseja, tapaa tehdä, liiketoimintamalleja, kate- ja kustannusrakenteita, kumppanuuksia ja organisaation rakennetta sekä etenkin ajattelutapoja (mindset). Kyvykkyyden rakentaminen vaatii jatkuvaa tekemistä, oppimista ja muovautumista. Sitä ei voi ostaa hyllystä, vaan se pitää rakentaa ajan, toistojen ja epäonnistumisten kautta. Oikoteitä ei ole eikä sitä voi ulkoistaa.

Miksi tämä on hallituksen asia?

Hallituksen tehtävä on varmistaa, että organisaatio ei jää odottamaan valmiita malleja. Perässähiihtäjän etu ei AI:ssa toteudu – ne, jotka aloittavat vasta kun “parhaat käytännöt” ovat selvillä, ovat jo jääneet jälkeen. Kyvykkyyttä on vaikeaa ja hyvin kallista yrittää kuroa umpeen.

Hallituksen rooli ei rajoitu yksittäisten pilottien sponsorointiin. Sen tulee rohkaista, mahdollistaa ja ennen kaikkea kysyä oikeita kysymyksiä:

• Miten varmistamme, että organisaatio oppii ja muovautuu AI:n mukana?
• Mitä osaamista ja kumppanuuksia kyvykkyyden rakentamiseen vaaditaan nyt ja huomenna? Minkälaisia investointeja ne vaativat nyt ja huomenna?
• Miten paljon hyötyjä toisi 10x budjetti? Miten voisimme kiihdyttää asioita 20x?
• Onko meillä riittävästi dataa oikein järjestettynä? Mitä dataa meidän pitää luoda, siivota ja parantaa, ja miten sen teemme?
• Miten AI muuttaa ydinprosessejamme ja tapaamme tehdä? Miten se skaalautuu koko organisaatioon ja arvoketjuun?
• Miten johdon palkitsemismallit tukevat AI:n pitkäjänteistä hyödyntämistä, eivät vain yksittäisiä projekteja?
• Miten hallitsemme myös riskit – tietosuoja, hallintomallit, eettisyys ja läpinäkyvyys?

AI on enemmän kuin uusi kiiltävä esine. Se on jatkuva oppimiskäyrä, ja organisaation kyvykkyys oppia ja muovautua on yksi sen vahvimmista kilpailueduista.

Siksi hallituksen ei pitäisi kysyä: “Milloin AI-projekti valmistuu?”
Vaan: “Miten varmistamme, että olemme viiden vuoden päästä AI-valmiimpia kuin kilpailijat?”