Toimitusjohtajakokemusta pidetään usein arvokkaana, kun hallituksiin rekrytoidaan uusia jäseniä. On hyvä, jos hallituksen kokoonpanosta vähintään yksi tai kaksi jäsentä on toiminut samankokoisen yhtiön toimitusjohtajana muutaman vuoden ajan. Hyvin usein tällaiset toimitusjohtajakokemuksen omaavat hallitusammattilaiset ovat jossain vaiheessa sitten hallituksen puheenjohtajiakin.
Suurten suomalaisten listayhtiöiden toimitusjohtajiksi on viime aikoina nimitetty aikaisempia vuosikymmeniä useammin ulkomaalaisia. Nasdaq Helsingin päälistan yhtiöistä jopa 20:ssä on ulkomaalainen toimitusjohtaja. Yhtiöille tällaiset kansainväliset osaajat ovat luonnollisesti arvokkaita ja voivat auttaa arvonluomisessa ja vienninedistämisessä. Ulkomaalaiset toimitusjohtajanimitykset tekevät myös selväksi sen, että Suomi on heikon syntyvyyden vuoksi riippuvainen työperäisestä maahanmuutosta ja että täällä voi edetä urallaan vaikka toimitusjohtajaksi asti ilman, että tarvitsee huolehtia kansallisista lasikatoista.
Jäävätkö ulkomaalaiset toimitusjohtajat Suomeen, kun operatiiviset tehtävät listayhtiöissä loppuvat?
Mutta jäävätkö ulkomaalaiset toimitusjohtajat Suomeen, kun operatiiviset tehtävät listayhtiöissä loppuvat, ja aloittavatko he sen jälkeen hallitustehtävät suomalaisissa yhtiöissä? Ainakin on olemassa riski, että näin ei käy ja että tämän seurauksena Suomeen voi tulla 5–10 vuoden aikajänteellä puute toimitusjohtajataustaisista hallitusammattilaisista, erityisesti suurten yhtiöiden hallitusten puheenjohtajista.
Mitä asialle sitten voisi tehdä? Itse uskon, että listayhtiöiden hallituksilla on paitsi mahdollisuus myös velvollisuus vaikuttaa asiaan.
Ensinnäkin seuraajasuunnittelussa hallitusten pitäisi vaatia toimitusjohtajan ja johtoryhmän seuraajasuunnitelmalta yksityiskohtaisuutta, laatua ja pitkäaikaista suunnitelmallisuutta. Toimitusjohtajaa pitää uskaltaa haastaa, jos yhtiöstä ei vuosienkaan yrityksen jälkeen löydy uskottavia sisäisiä toimitusjohtajan seuraajakandidaatteja.
Hallitusten olisi syytä miettiä myös omia seuraajasuunnitelmiansa vaikuttamalla nimitystoimikuntiin aktiivisesti ja ottamalla itsekin roolia siinä, että toimitusjohtajat, olivat he sitten suomalaisia tai ulkomaisia, näkevät urakehityksen jatkuvan hallitusammattilaisina ja hallituksen puheenjohtajina operatiivisten tehtävien jälkeenkin.
Tällaisesta strategisesta ja pitkäaikaisesta seuraajasuunnitelmallisuudesta suomalaisilla yhtiöillä olisi paljon opittavaa vaikka Ruotsista ja Tanskasta.
Teksti on Boardview 2/2025 -lehden ”Puheenjohtajalta”-kirjoitus.
Lisää asiaa samoista aiheista
Tutustu kirjoittajaan
