Geopolitiikka vaikuttaa markkinoihin yhä voimakkaammin ja muokkaa yritysten toimintaympäristöä. Geopolitiikan paluu on vienyt meidät geotalouden aikaan, jossa politiikka määrittää liiketoiminnan kehitystä.

Talouden ja politiikan sulautuminen yhteen muuttaa sekä yritysten riskienhallintaa että strategiaa. Strategia ei enää ole pelkkää markkina-analyysia, vaan tulkintaa taloudellisista vaikutusmahdollisuuksista ja vallan jakautumisesta maailmassa.

Globalisaatio ei katoa – se on politisoitunut

Globalisaation ja politiikan välillä on ollut aina suora ja jännitteinen suhde. 2010-luvun loppuun mennessä nykyinen pelikenttä oli katettu. Viimeistään 2020-luvun shokit – Covid, Venäjän hyökkäyssota ja Lähi-idän konfliktit – jättivät globalisaation suunnan politiikan määritettäväksi.

Intian nousu osoittaa, että kyse ei ole vain kustannuksista vaan asemoinnista moninapaisessa maailmassa. Euroopan hidas havahtuminen geotalouden aikaan kysyy nyt Euroopan unionilta sääntelyn ohella uudenlaista teollisuuspolitiikkaa, pääomien liikkuvuutta ja turvallisuuspolitiikan integraatiota. Halusivat yritykset sitä tai eivät, ne ovat nyt osa geopolitiikkaa.

Investointeja ohjaavat käsitteet kuten friendshoring, strategisuus ja liittolaisuus. Hallituksen näkökulmasta tehokkuus ei enää riitä; ratkaisevaa on yritysten osaaminen optimoida poliittista yhteensopivuutta.

Markkinataloudesta strategiseen kapitalismiin

Globalisaation politisoituminen muuttaa kapitalismin luonnetta – siirtymä markkinataloudesta strategiseen kapitalismiin on ollut viime vuosina nopeaa.

Valtiot ohjaavat strategisia toimialoja teollisuuspolitiikan, tukien ja rajoitusten kautta, erityisesti puolijohteissa, tekoälyssä, kvanttiteknologiassa sekä energia- ja puolustussektoreilla. Taloudellisia verkostoja voidaan aseistaa, kuten pakotteet osoittavat. Samoin yritysten liiketoimintapäätökset nähdään yhä useammin poliittisina kannanottoina.

Yritysten näkökulmasta haaste on se, että valtiot omistavat ”strategisuuden” leimasimen, eikä määritysten korjaaminen usein etene sellaisella nopeudella mitä liiketoiminnan kehitys tarvitsisi.

Maailma, jota ei voi hallita suunnitelmilla

Perinteinen strategia perustuu ennakoitavaan ympäristöön, mikä tuottaa tehokkuutta mutta ei kasvata resilienssiä kohdata nykyinen jatkuvien epävarmuuksien aika. Viime vuoden lopussa esiin nousseen johtamisen mustekalaorganisaatio -mallin mukaan organisaatio ei pyri hallitsemaan maailmaa keskitetysti vaan aistii muutoksia ja sopeutuu oppimisen kautta. Ei ole sattumaa, että tämän kaltainen herkkyyttä, sopeutumista ja omatoimisuutta kuvaava malli on noussut johtajien agendalle.

Ero perinteisen ja uuden toimintatavan välillä korostuu, kun geopoliittiset shokit, sääntelyn kiristyminen ja nopea digitalisaation kehitys muuttavat pelikirjaa. Organisaation muutososaaminen, ymmärrys ja ketteryys ratkaisevat sen kyvyn lasketella muutoksen mukana – mutta se ei riitä liiketoiminnan suunnan määrittämiseen.

Strateginen viestintä määrittää yrityksen aseman geotaloudessa

Kun politiikka tulee osaksi markkinaa, myös yrityksen suhde julkiseen valtaan muuttuu. Yhteiskuntasuhteet ja viestintä eivät ole enää vuosikymmeneen olleet tukifunktioita vaan johdon agendaan integroitua strategista ymmärrystä sekä liiketoiminnan kehityksen suunnan määritystä.

Parhaimmillaan yhteiskuntasuhteet ja viestintä toimivat varhaisvaroitusjärjestelmänä: ne tuottavat ennakoivaa tietoa sääntelystä, investointivalvonnasta ja teollisuuspolitiikan suunnasta. Samalla ne ovat vaikuttamisen välineitä – tapoja osallistua pelisääntöjen muodostamiseen.

Viestinnän ja maineen rooli on korostunut hyväksyttävyyden rakentajana, jotta yhtiöt saavat edullisemman aseman liiketoiminnan kehityksessä. Yrityksen asema poliittisessa ekosysteemissä vaikuttaa suoraan sen kilpailukykyyn: millaisena toimijana se nähdään, kenen kanssa se liitetään yhteen ja millaista roolia siltä odotetaan.

Hallituksen näkökulmasta keskeinen kysymys ei ole, onko strategiseen viestintään ja yhteiskuntasuhteisiin varaa panostaa, vaan onko niihin varaa olla panostamatta.

Hallituksen geopoliittinen työkalupakki 1. Nosta geopoliittinen näkökulma strategian ytimeen: Geopoliittinen yhteensopivuus, resilienssi ja regulaatiokehitys eivät ole strategian liitteitä vaan sen keskeisiä ulottuvuuksia, joita tulee johtaa. 2. Arvioi pääoma ja omistajuus uudelleen: Investoinnit ja kumppanuudet ovat geopoliittisia kannanottoja – ja altistuvat vastaaville tulkinnoille. 3. Rakenna ennakoiva vaikuttamiskyky: Toimivat yhteydet ministeriöihin, EU:hun ja Pohjoismaihin eivät ole yksittäinen viestintäteko vaan strateginen infrastruktuuri, jota tulee ylläpitää. 4. Siirry suunnittelusta jatkuvaan ympäristöstä oppimiseen: Rakenna organisaatio, joka kykenee reagoimaan nopeasti: hajautettu päätöksenteko, skenaariotyö ja jatkuva tilannekuva. 5. Tunnista strategiset riippuvuudet: Toimitusketjut, data, teknologia ja rahoitus muodostavat kokonaisuuden, jonka geopoliittiset riskit on ymmärrettävä. 6. Yhdistä viestintä ja strategia: Yrityksen on kyettävä artikuloimaan oma roolinsa osana laajempaa turvallisuus- ja kilpailukykykehystä ja tehtävä tämä ”strategisuus” tiettäväksi julkisen vallan käyttäjille. Muuten riskinä on jääminen strategisen kehyksen ulkopuolelle.

Lähde:
Jana Werner, Phil Le-Brun: Become an Octopus Organization, Harward Business Review, 11/2025

Tämä on tiivistetty versio artikkelista, joka on julkaistu Boardview-lehden numerossa 1/2026.