Suomessa yhtiöillä ja yksityishenkilöillä on kansainvälisesti vertaillen erinomaiset mahdollisuudet selvittää verotukselliset tulkinnanvaraisuudet etukäteen. Tässä artikkelissa käsitellään kotimaisten menettelyjen keskeisimmät seikat ja niiden väliset erot.
 

Epävarmoja verokysymyksiä on mahdollista selvittää ennakkoon. Ennakolliset menettelyt tarjoavat ennustettavuutta verokysymyksiin sekä suojaa veroriskejä vastaan. Suomessa on käytännössä kolme vaihtoehtoista tapaa selvittää verotuksellisia tulkinnanvaraisuuksia etukäteen: ennakollinen keskustelu Verohallinnon kanssa, ennakkoratkaisu Keskusverolautakunnalta tai ennakkoratkaisu Verohallinnosta. Tämän lisäksi siirtohinnoitteluasioissa voidaan hakea kahdesta valtiosta yhteinen ennakkoratkaisu (niin sanottu APA).

Joustava ennakollinen keskustelu

Ennakollinen keskustelu on joustava menettely, jossa yhtiö ja usein myös neuvonantaja käyvät Verohallinnon kanssa suunnitellun järjestelyn ja sen verokohtelun läpi, yleensä Teams-tapaamisessa. Menettely on rajattu yritysverotukseen, mutta henkilöveroasioita voidaan käsitellä yhtiön näkökulmasta.

Ennakollisessa keskustelussa voidaan käsitellä samalla kerralla kysymykset useasta eri verolajista ja eri verovelvollisten näkökulmasta. Esimerkiksi yritysjärjestelyistä voidaan keskustella sekä myyjän että ostajan näkökulmasta. Myös siirtohinnoitteluasiat ja erilaiset arvostuskysymykset voidaan käsitellä ennakollisessa keskustelussa.

Keskusteluun tulee valmistautua huolellisesti toimittamalla verottajalle etukäteen kirjallinen materiaali, jossa tosiseikat ja verovelvollisen käsitys verokohtelusta on tarkasti kuvattu.

Verohallinto laatii keskustelun pohjalta muistion, jossa suunniteltu järjestely tai liiketoiminta ja sen verokohtelu on kuvattu. Kun järjestely toteutetaan kuvatulla tavalla, verotus toimitetaan muistion mukaisesti. Jos Verohallinto katsoo asian liian tulkinnanvaraiseksi, se voi ohjata verovelvollisen hakemaan asiassa ennakkoratkaisun.

Useimmiten ennakollinen keskustelu on paras tapa selvittää asia etukäteen Verohallinnon kanssa.

Muistiosta ei ole valitusoikeutta, mikä on keskeinen ero ennakkoratkaisumenettelyihin verrattuna. Ennakollisen keskustelun käsittelyaika on myös lyhyempi, noin kuukaudesta puoleentoista.

Useimmiten ennakollinen keskustelu on paras tapa selvittää asia etukäteen Verohallinnon kanssa. Menettely sopii erityisen hyvin tapauksiin, joista on jo olemassa verotus- tai oikeuskäytäntöä. Uusiin tai tulkinnanvaraisiin asioihin ennakkoratkaisu soveltuu paremmin. Ennakollisessa keskustelussa voidaan käsitellä myös arvonlisäveroasioita.

Ennakkoratkaisumenettelyt

Ennakkoratkaisumenettelyssä verovelvollinen hakee yksilöityyn verokysymykseen kirjallista ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisua voivat hakea kaikki veronmaksajat, mukaan lukien yksityishenkilöt.

Ennakkoratkaisua voidaan hakea kaikkiin eri verolajeihin. Kysymysten tulee olla yksilöityjä ja konkreettisia. Toteutettava järjestely tai aiottu liiketoiminta tulee kuvata tarkasti, ja siihen liittyvistä dokumenteista tulee usein toimittaa verottajalle vähintään luonnosdokumentit. Oikeat ja riittävät taustatiedot varmistavat, että ennakkoratkaisua voidaan soveltaa käytännössä. Liian yleisluonteisiin tai epäselviin hakemuksiin ei anneta ratkaisua.  

Muutoksenhaussa hallinto-oikeudet ovat toisinaan poistaneet puutteellisin tai epäselvin tiedoin annettuja ennakkoratkaisuja. Prosessiosaaminen ja huolellinen taustatyö on ennakkoratkaisun käyttökelpoisuuden kannalta kriittistä, sillä muussa tapauksessa verovelvollinen ei välttämättä saa ennakkoratkaisulla tavoittelemaansa suojaa veroriskejä vastaan. Koska ennakkoratkaisu annetaan vain tosiasiassa aiottuun liiketoimeen, suunnitelmien ja mahdollisten toimintavaihtoehtojen on oltava riittävän täsmällisellä tasolla jo hakuhetkellä.

Ennakkoratkaisuhakemuksen laatimisen yhteydessä on tehtävä kokonaisarvio tilanteesta ja verokohteluun mahdollisesti vaikuttavista seikoista, myös verovelvollisen tulkinnasta poikkeavat vaihtoehtoiset lopputulokset huomioiden. Asiamiehen kokemus voi olla ratkaisevan tärkeää kokonaisarvion tekemisessä.

Ennakkoratkaisu Verohallinnosta vai Keskusverolautakunnasta?

Verohallinnon lisäksi ennakkoratkaisua voi hakea Keskusverolautakunnasta silloin, kun kysymys koskettaa laajaa joukkoa verovelvollisia tai on muutoin periaatteellisesti tärkeä.

Ennakkoratkaisuhakemuksen käsittely kestää noin kahdesta kolmeen kuukautta sekä Verohallinnossa että Keskusverolautakunnassa. Merkittävä ero näiden välillä on valitusreitissä. Verohallinnon ennakkoratkaisusta valitetaan hallinto-oikeuteen ja sieltä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos se myöntää valitusluvan. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisusta voi valittaa suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa, mikä tekee siitä nopeamman menettelyn.

Ennakkoratkaisu tulee lainvoimaiseksi valitusajan päätyttyä tai tuomioistuimen ratkaistua asian lopullisesti. Lainvoimainen ennakkoratkaisu suojaa verovelvollista siinä kuvatuissa olosuhteissa. Järjestelyä toteutettaessa on tärkeä varmistaa, että se vastaa sitä mitä hakemuksella on kuvattu. Ennakkoratkaisun soveltamista pitää tietyissä verolajeissa vaatia erikseen, esimerkiksi veroilmoituksen yhteydessä.

Kahdenväliset ennakkoratkaisut siirtohinnoitteluasioissa

Siirtohinnoitteluasioissa Verohallinnolta on mahdollista pyytää kahdenvälistä ennakkosopimusta (niin sanottu bilateral advance pricing agreement). Tällöin Verohallinto käynnistää neuvotteluprosessin toisen valtion veroviranomaisen kanssa konsernin antaman taustatiedon pohjalta tiettyjen rajat ylittävien liiketoimien hinnoitteluperiaatteiden hyväksyttävien ehtojen määrittelemiseksi.

Menettely soveltuu esimerkiksi konsernin sisäisten liiketoimien, kuten aineettomien omaisuuksien lisensoinnin, hinnoittelun tai rajat ylittävien konsernin uudelleenjärjestelyiden ehtojen ennakolliseen varmistamiseen. Näissä tapauksissa menettelyn kesto on pitkä, yleensä useita vuosia, minkä vuoksi menettelyä käytetään tyypillisesti vain merkittävissä siirtohinnoitteluasioissa.

Tämä on tiivistetty versio artikkelista, joka on julkaistu Boardview 1/2025 -lehdessä.