”Useat yhtiöt ovat muuttuneet selvästi aiempaa houkuttelevimmiksi yritysostokohteiksi paikoittain rajunkin osakekurssiluisun jälkeen.” Näin sanoo salkunhoitaja Olli Viitikko Taalerista Merja Saarisen Kauppalehdessä julkaistussa ”Osakekurssin romahdus voi tehdä näistä pörssiyhtiöistä valtauskohteita – Nokian lisäksi monen muun kurssi voi saada nostetta ostohuhuista” -artikkelissa. Artikkelissa on listattu suomalaisia ostokohteita.
Synkimmätkin ennusteet suomalaisyritysten myynnistä voivat toteutua. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin finanssikriisin jälkeen kansainvälisten pääomasijoittajien rahavarat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Toiseksi suomalaiset pörssiyhtiöt ovat muita Pohjoismaita helpompia yritysvaltauskohteita.
Rahaa siis löytyy. Esimerkiksi Wall Streetin neljä suurinta pääomasijoitusyhtiöitä ovat kasvattaneet hallinnoimaansa varallisuutta viimeisen viiden vuoden aikana noin 1300 miljardiin dollariin. Vuonna 2009 Norjan Keskuspankin alaisuudessa toimivan öljyrahaston arvo oli 457 miljardia dollaria ja 2019 lopussa 1148 miljardia dollaria. Myös kiinalaiset rahastot ovat myös kasvaneet valtaviksi.
Yritysvaltaustilanteessa äänivaltaisempi osakas voi puolustautua tehokkaammin.
Miksi Suomesta on helppo ostaa yrityksiä. Omistajatahojen vähyyden lisäksi syynä on osakesarjojen puuttuminen. Yritysvaltaustilanteessa äänivaltaisempi osakas voi puolustautua tehokkaammin. Tästä syystä muun muassa Yhdysvalloissa useat digiyhtiöt, kuten Facebook, ovat kasvattaneet omistuspohjaansa, mutta alkuperäiset perustajat ovat pitäneet äänivallan eri osakesarjojen avulla.
Perinteisesti eri osakesarjoilla on keskitetty yrityksen päätöksentekoa tietyille osakasryhmille. Äänivallaltaan vähäisempi osakelaji on mahdollistanut laajemman pääoman hankinnan ilman, että halutun ydinjoukon päätösvalta yrityksessä pienenee.
Esimerkiksi ruotsalaisella SSAB:lla on kaksi osakesarjaa: SSAB A ja SSAB B. Kukin A-sarjan osake oikeuttaa omistajan yhteen ääneen ja kukin B-sarjan osake yhden äänen kymmenesosaan. Suomen valtio on yhtiössä suurin yksittäinen omistaja, mutta vasta kolmanneksi suurin äänivallan käyttäjä. Yhdistymisessä ruotsalaiset varmistivat päätösvallan itselleen.
Näistä maista kruunujalokivet on vaikea ostaa.
Kahden osakesarjan käyttö on tyypillistä muissa Pohjoismaissa. Näin Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa säätiöt, valtiot ja perhetaustaiset sijoitusyhtiöt ovat varmentaneet päätösvallan pysymisen omissa käsissään pienemmällä omistusosuudellakin. Näistä maista kruunujalokivet on vaikea ostaa.
Tulisiko Suomessa pohtia paluuta useampiin osakesarjoihin? Onko meillä muita keinoja suojella strategisia ja arvokkaita yhtiötä ostoilta tai vihamielisiltä valtauksilta?
