Listayhtiöiden ja erityisesti listattujen pankkien sääntely muuttuu. Uudistaminen vaikuttaa rahoitusinstrumenttien tilinpäätösinformaation osalta rahoitusvarojen luokitteluun, rahoitusvarojen arvonalentumiseen ja suojauslaskentaan.
Uusi IFRS-rahoitusinstrumenttisääntely vaikuttaa sijoittajille annettavaan tilinpäätösinformaatioon vuoden 2018 alusta lähtien. [1]
Ydinmuutokset
Rahoitusvarojen luokittelu tulee perustumaan yhtiön niihin soveltamiin liiketoimintamalleihin ja toisaalta velkainstrumentille asetettaviin erityispiirteisiin.
Mikäli velkainstrumentti täyttää sille asetut kriteerit, tunnistaa sääntely kolme erilaista liiketoimintamallia.
Mikäli velkainstrumentti ei täytä vaatimuksia, tulee se arvostaa käypään arvoon tulosvaikutteisesti.
Pääperiaatteen mukaan osakkeet ja suurin osa hybridi-instrumenteista arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti.
Sovellettava liiketoimintamalli vaikuttaa rahoitusvarojen arvostamiseen joko käypään arvoon tai hankintamenoon.
Velkainstrumentin erityispiirteiden ja liiketoimintamallin perusteella hankintamenoon arvostettavien rahoitusvarojen arvonalentumisten periaatteet uudistuvat merkittävästi.
Arvonalentumisia eli odotettavissa olevia luottotappioita tulee kirjata kaikista hankintamenoon arvostettavista rahoitusvaroista, vaikka kyseessä olisi alhainen luottoriski.
Tähän mennessä yhtiöt ovat kirjanneet arvonalentumisia silloin, kun siitä on näyttöä.
Tämän muutoksen merkittävin vaikutus on rahoitussektorilla. Kun luottoriski kasvaa merkittävästi, tulee arvonalentumisia kirjata lisää.
Arvonalentumisten kirjaamisen arvioinnissa tulee arvioida myös tulevaisuuteen suuntautunutta informaatiota.
Suojauslaskennan soveltaminen on edelleen yhtiön valinta. Suojauslaskennan soveltamisen vaatimuksia uudistetaan siten, että sen tulee pohjautua yhtiön riskienhallinnalle ja sen tavoitteille eikä, kuten nykyään, suojauslaskennan soveltamisesta erikseen tehtävälle päätökselle.
Yhtiöllä tulee olla dokumentoitu riskienhallinta.
Tarkastusvaliokunnan haasteellinen tehtävälista
Esitetyt muutokset vaativat tarkastusvaliokunnalta huolellista arviointia siitä, miten muuttuvat kirjaus- ja arvostusperiaatteet vaikuttavat yhteisöjen taloudelliseen informaatioon.
Tarkastusvaliokuntien ensimmäinen haaste on IFRS 9-hankkeen aikatauluttaminen. Jokaisen vaiheen on oltava selvitettynä, jotta yhtiön siirtyminen tapahtuisi mahdollisimman laadukkaasti.
Tarkastusvaliokunnan tehtäviin kuuluu harkinnan käyttö samoin kuin arvioiden, määrittelyjen ja luokittelujen tekoa.
Tarkastusvaliokunnan esityslistalle on otettava keskusteltavaksi ja päätettäväksi muun muassa seuraavat asiat:
- Miten yritys määrittelee liiketoimintamallinsa ja sijoitusten sopimusperusteiset rahavirrat?
Määritteleminen vaatii ehkä yritysstrategian ja luottoriskistrategian yhdistämisen, jotta rahoitusvarat pystytään määrittelemään IFRS 9-liiketoimintamallin mukaan
- Miten yritys määrittelee IFRS 9:n käsitteet kuten ”alhainen luottoriski” tai ”merkittävä luottoriskin kasvu”?
Määritteleminen vaatii uutta tietoa, uusia prosesseja ja harkintaa.
- Miten yritys hankkii tulevaisuuden suuntautunutta informaatiota?
Relevantin tiedon hankkiminen vaatii näkemystä siitä, miten makrotalouden tekijöiden muutokset vaikuttavat odotettavissa olevaan luottotappioon.
- Miten yritys saa tietoja nykyisestä tietojärjestelmästä?
Tiedot eivät välttämättä vastaa IFRS 9:n edellyttämiä yksityiskohtaisia tietoja.
- Miten yritys saavuttaa IFRS 9:n noudattamisen
IFRS 9:n vaatimustenmukaisuuden saavuttaminen sekä tilinpäätös- että liitetietojen osalta vaatii tietojärjestelmien sopeuttamista.
- Miten yritys hallitsee isojen tietovolyymien tuomat haasteet?
IFRS 9 vaatii erittäin paljon arviointia tietyissä asioissa, esimerkiksi päätettäessä merkittävän luottoriskin kasvusta.
- Miten yritys julkaisee liitetietonsa?
IFRS 7 laajennetaan sisällyttämällä siihen laajamittaisia kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia liitetietoja.
Asiantuntemusta on priorisoitava yhtiöissä
Yritysten tulisi huomioitava uuden IFRS-rahoitusinstrumenttisääntelyn asettamat asiantuntemusvaatimukset tarkastusvaliokunnan jäsenille, samoin hallituksen jäsenille tilanteessa jossa hallitus hoitaa tarkastusvaliokunnan tehtävät.
IFRS-asiantuntemus hallituksessa tai tarkastusvaliokunnassa takaa yhtiön sijoittajille luotettavaa ja mahdollisimman vertailukelpoista tilinpäätösinformaatiota.
[1] Ei vielä hyväksytty EU:ssa unionin lainsäädännöksi.
