Hallitustyötä ammattimaisesti tekevän henkilön tulee itse huolehtia omasta ammatillisesta kehityksestään ja siitä, että pysyy ajan tasalla maailman menosta. Omaa kasvuaan ei voi ulkoistaa työnantajalle, varsinkaan, jos ei enää ole operatiivisessa toiminnassa mukana.
Kävin syyskuussa Piilaaksossa viikon kestävällä Boardmanin järjestämällä Silicon Valley Experience 2016 –opintomatkalla. Vierailimme suomalaisdelegaatiolla muun muassa Facebookilla, Googlella, Yahoolla, HP’llä, Mozillalla, ja suomalaisella Ideanilla. Tapasimme pääomasijoittajia, juristeja ja paikallisia start-up yrittäjiä. Inspiroiduimme Berkley’n ja Standfordin yliopistojen kampuksilla. Lähes kaikissa vierailukohteissa tapasimme lahjakkaita suomalaisia johtajia, ja yrittäjiä. Oikein valiojoukkoa.
Piilaaksossa unelmoidaan, eikä rimaa jätetä alas.
Piilaaksossa on innostavaa, positiivista pöhinää. Siellä ajatellaan isosti ja että kaikki on mahdollista. Piilaaksossa on yrittämisen kulttuuri ja ihmisillä ennakkoluuloton asenne. On ihan sama, mitä sinulla on päällä, mistä tulet ja minkä värinen olet. Vain ”impactilla” on merkitystä; sillä, mitä saat aikaiseksi. Piilaaksossa jaetaan tietoa ja jeesataan kavereita. Se ei tarkoita, että lähdettäisiin soitellen sotaan tai rynnättäisiin suin päin epärealistisiin juttuihin. Piilaaksossa unelmoidaan, eikä rimaa jätetä alas.
Piilaakso ei kuitenkaan ole mikään saavuttamaton merten takainen ”sitten jos” -haave. Sama asenne on mahdollista Suomessa. Piilaaksolaisuus voi löytyä kenestä tahansa, joka kulkee aistit avoinna, tapaa ihmisiä ja lukee monipuolisesti.
Kasvu on asennekysymys
Suomalaiset yritykset tarvitsevat kasvua ja kansainvälistymistä. Piilaaksomainen asenne on tärkeää operatiivisen johdon lisäksi myös yritysten hallituksissa työskenteleville.
Hallitusten tulee rohkaista johtoa asettamaan tavoitteet riittävän korkealle ja pyrkiä jatkuvasti parempaan, saavuttamaan todellista kestävää kasvua. Se on asennekysymys. Hallituksen jäseneltä se onnistuu vain, jos pitää ensin huolta oman ammattitaitonsa jatkuvasta kehittämisestä.
Itseään voi sivistää ja kehittää osallistumalla erilaisiin tilaisuuksiin ja tekemällä opintomatkoja. Mikseivät hallitukset voisi tehdä opintomatkoja yhdessäkin? Monet tekevätkin. Aina ei tarvitse myöskään löytää omalle oppimiselleen maksajaa, vaan omaan kasvuunsa voi investoida myös omasta kukkarostaan. DIFin tilaisuuksissa kannattaa aina käydä, ohjelma on korkeatasoista ja hallitustyötä tekeville erityisen relevanttia.
Liian usein jämähdetään valittamaan.
Ystävälläni on hyvä motto: ”Aina kannattaa lähteä”. Tähän ajatukseen kiteytyy jatkuva oppiminen ja itsensä haastaminen. Menemällä uusiin tilanteisiin oppii aina jotain uutta ja saa uusia ajatuksia. Eipä tule heti mieleen, milloin olisin tullut kotiin ajatellen, että olipas tyhmä reissu. Liian usein jämähdetään valittamaan, mitä kaikkea ei voi tehdä tai saavuttaa. Pitäisi keskittyä sen sijaan mahdollisuuksiin, mitä kaikkea voisimmekin saavuttaa, kun panostetaan riittävällä ambitiotasolla oikeisiin asioihin.
Miten sitten toteutan omaa ”piilaaksolaisuuttani” käytännössä? Olen ainakin päättänyt sen, että ”takaisin pitää antaa ja jakaa”. Jos minulta pyydetään apua, yritän auttaa. Jos en itse osaa, yritän keksiä jonkun, joka osaisi. Laajasta verkostosta löytyy talenttia vaikka mihin, ja itse saa kaupanpäälliseksi hyvän mielen.
