Sivistynyttä perspektiiviä asioihin ei löydy googlaamalla, se pitää itse ajatella.
Taksinkuljettajat opiskelevat viisi vuotta Lontoon keskustaa, jotta tuntisivat pienetkin kadut ja parhaat ajoreitit. Vaadittavaa tietoa kutsutaan nimellä “The Knowledge” ja sen hallintaa arvioidaan kirjallisessa ja suullisessa kokeessa.
James Rebanks kertoo hienossa kirjassaan “The Shepherd’s Life” aivan toisenlaisesta tietämisestä. Hänen elämänsä kehkeytyy perinteisen lampaanhoidon ympärille, joka vaatii sisua, kestävyyttä, vaarojen oivaltamista seka aitoa välittämistä. Tietäminen on paimenen tapauksessa uhrautuvaa, isiltä opittua ja elämän merkitystä luovaa.
Tietäminen vaatii myös rohkeutta. Souad Mekhennet kertoo terroristiryhmien johtajien tapaamisistaan: “I was told to come alone”. Hän on haastatellut mm. ISIS:n, Talibanin ja Al Qaidan johtoa ja julkaissut kirjoituksiaan The Washington Post -, New York Times – ja Der Spiegel -lehdissä. Hänen valttinaan ovat olleet perheen islamilainen tausta Marokosta – tosin hän itse syntyi Saksassa – journalistin koulutus seka Arabian kielitaito. Myös huumorintajua on vaadittu torjumaan naimatarjouksia. Mutta tärkeintä on ollut uskallus lähestyä ja haastatella henkilöitä, jotka ovat tunnettuja raakuudestaan ja arvaamattomuudestaan. Haastattelut kuvaavat näiden henkilöiden motiiveja ja maailmankuvaa – miksi olet valinnut jihadin? Souad Mekhennet haastaa saamiaan vastauksia keskusteluissa. Samalla hän kuvaa lukijalle, miten lyhytnäköisellä maailmanpolitiikalla – sekä osattomuudella ja arvottomuuden kokemuksella – on ollut roolinsa.
Souad Mekhennet on tietämisessään useita meitä edellä – häntä kiinnostivat terroristijohtajat, joista kaikki puhuivat, mutta joita juuri kukaan ei ollut uskaltanut tai pystynyt tapaamaan. Hän kysyy ja kuuntelee: Mitkä ovat tavoitteesi? Miten perustelet niihin pyrkimisen? Eikö tämä ole kirjoitusten vastaista?
Googlaamista ei lasketa.
Sivistykseen kuuluu tietäminen mutta sellainen, jota ei tarvitse googlata. San Franciscolaisella professorikollegallani on tapana sanoa opiskelijoilleen, että joko tiedät tai et; googlaamista ei lasketa. Tällainen tietäminen on ehkä vähenemässä juuri siksi, että tieto, tai paremminkin informaatio on niin helposti saatavilla. Emme opettele enää muistamaan asioita ulkoa, mutta samalla ulkoistamme nimen, vuosiluvun, yksityiskohdan googlelle.
Sivistynyttä perspektiiviä asioihin ei löydy googlaamalla, se pitää itse ajatella. On paradoksaalista, että yhteiskunnassamme, jota tietoyhteiskunnaksi kutsutaan, on kohta harvoja, jotka oikeasti muistavat miten asiat tapahtuivat tai tietävät miten yhteiskunnan kriittiset palvelut ja infrastruktuuri toimivat. Osittain tämä johtuu siitä, että tieto on entistä kollektiivisempaa. Tarvitaan monta erilaista asiantuntijaa tietämään jotain, mutta osittain se kertoo myös tyhmistymisestämme suhteessa teknologiseen ja elämäntapamuutokseen. Ei tarvitse osata lukea karttaa tai tuntea katuja, kun on gps. Organisaatio tuottaa palvelun, vaikka prosessikuvaus onkin epätarkka. Tämä kuvaa hiljaista riippuvuuttamme globaaleista osaamis-, teknologia-, toimitus- ja innovaatioketjuista.
Edellä kuvasin tietämistä oppina, elämäntapana ja identiteettinä, rohkeutena ja kokonaisuuksien hallintana (yksityiskohtia unohtamatta), myös yhteisenä osaamispääomana. Miten tätä kaikkea voi johtaa yrityksessä?
Miten tietämistä voi johtaa?
Kunkin on opiskeltava asioita ja testattava niiden osaamista kuten Lontoon taksikuskien. Organisaatiossa on mietittävä paimenen tavoin mikä on se tietämisen laji, jonka luona työntekijät ja johto ovat kotonaan ja joka siten luo kilpailukykyä. On uskallettava ottaa selvää, kysyä ja kohdata yhteisen tietämisen – tai tietämättömyyden – seuraukset, ja lopulta on pyrittävä kansainvälisiin osaamisverkostoihin, jotta yritys pystyy luomaan uniikkeja tarjoamia ja olemaan mukana huimassa tiedon kulussa.
Jatkuvan uusiutumisen johtaminen vaatii kaikkia yllä kuvattuja tietämisen lajeja yrityksessä: Tieto ei ole mitään ilman perusasioita, identiteettiä ja rohkeutta kuulla muita. Tarvitaan myös sivistynyttä näkemyksellisyyttä sekä yhteistä ambitiota tietää vielä paljon enemmän.
