Viime syksyn uutiset rahanpesuepäilyistä ovat saattaneet synnyttää kuvan, että ongelma muhii lähinnä muutaman pankin tai yrityksen toiminnassa. Riski olla mukana rahanpesutoiminnassa koskee kuitenkin paljon laajempaa joukkoa yrityksiä. Suomalaisten yritysten compliance-toiminta on näissä asioissa vielä lapsenkengissä. Hallitusammattilainen, miten sinun yrityksessäsi nämä asiat on hoidettu?
Viime aikoina rahanpesuun liittyviä asioita on otsikoitu runsaasti mediassa. Mielenkiinto on kohdistunut lähinnä muutamaan pankkiin ja yritykseen, joiden nimet ovat nousseet esille Bill Browderin tekemissä ilmoituksissa Pohjoismaiden viranomaisille.
Finanssisektorin ulkopuolisten yritysten osalta ongelma ja riski piilee siinä, että ne ovat saattaneet hyväksyä tavaroidensa tai palveluidensa vastineeksi maksuja, jotka ovat tulleet eri yhtiöiltä kuin tavara- tai palvelusuoritteiden saaja. Tällaiset asiakkaat ovat saattaneet olla osallisina rahanpesussa – ilman että ovat osanneet aavistaa tai epäillä mitään.
Tämän kaltaisia uutisia luettaessa onkin syytä muistaa, etteivät mainitut yritykset välttämättä ole syyllistyneet mihinkään laittomaan tekoon, vaikka transaktio voi olla yrityksen arvojen vastainen. Todennäköisesti ne eivät vain ole identifioineet kyseisiä maksuja ongelmallisiksi omien rutiiniensa ja valvontaprosessiensa puitteissa.
Ei enempää, vaan tarkempaa compliance-sääntelyä
Ruususen uni voi kuitenkin olla vaarallista. Yrityksiin kohdistuvia compliance-vaatimuksia ei ole tarkasti määritelty, eikä rahanpesua koskevien säädösten soveltamiskäytäntöä ole kovinkaan pitkältä ajalta olemassa. Tavarakauppaa käyviä yrityksiä rahanpesulainsäädäntö ei käytännössä edes koske.
Yrityksen olisi jotenkin pystyttävä näyttämään ”riittävän huolellisuuden” toteutuneen toiminnassaan. Kun prosessit ovat kunnossa ja on selkeästi yritetty jotain, on maineriskikin pienempi. Compliance-toiminta on kuitenkin lapsenkengissä useimmissa suomalaisissa yrityksissä, sillä lainsäädäntö tai lainvalvoja ei anna kunnollista viitekehystä käytännön toiminnalle. Kansainvälisesti viitekehyksiä kyllä löytyisi.
Peräänkuulutamme tarkempaa sääntelyä. Oikein laadittuna se ei lisää byrokratiaa, vaan lisää yritysten ja niissä toimivien henkilöiden oikeusturvaa.
Mitä yhtiön hallitus voi tehdä?
Rahanpesua eivät taloushallinnon ja raportoinnin kontrollit yksinään paljasta. Hyvä compliance-ohjelma on ratkaisevassa asemassa. Se pohjautuu riskiarvioon ja ohjaa compliance-toimintaa riskialueille, ja sen perusta on hallituksen ja johdon julkilausutussa tuessa ja teoissa.
Rahanpesuriskiä torjuvat konkreettiset toimenpiteet rakentuvat samalle pohjalle kuin pankkien lakisääteiset velvollisuudet: yhteistyökumppanin tuntemiseen, riskiarvion tekemiseen ja jatkuvaan seurantaan. Siihen kuuluu niin kumppanin taustalla olevien tosiasiallisten edunsaajien selvittäminen kuin yrityksen liiketoiminnan tunteminen. Seurannan jatkuvuus puolestaan varmistaa sen, että tilanne arvioidaan tarpeen mukaan uudelleen.
Yllättävän usein törmää siihen, ettei suomalainen kansainvälisesti laajentunut yritys tiedä, miten asiakkaiden tai muiden yhteistyökumppaneiden taustoihin tutustutaan. Ohjeet paperilla eivät riitä, vaan tarvitaan sekä koulutusta että kontrolleja. Maksuliikenteeseen kohdistuva kevyt data-analyysi tuo aina lisävarmistusta, että ollaan edes vähän turvallisemmilla vesillä.
