Kuvitellaan tilanne, jossa hallituksen jäsen A istuu sekä yhtiön B että yhtiön C hallituksissa. B ja C ovat toistensa kilpailijoita. Kuten hallitustyöskentelyssä yleensä, A saa tietoonsa yhtiön liikesalaisuuksia ja kaupallisesti arkaluontoisia tietoja koskien esimerkiksi myyntihintoja, tuotantokapasiteettia tai tulevia investointeja.
Halusi A tai ei, B:n tiedot ovat käytettävissä ja todennäköisesti vaikuttavat päätöksiin tehtäessä C:tä koskevia ratkaisuja ja vastaavasti C:n tiedot ovat A:n käytettävissä tehtäessä B:tä koskevia ratkaisuja.
Yhdysvalloissa laki asettaa rajoituksia saman henkilön toimimiselle kahden tai useamman suoraan toistensa kanssa kilpailevan yrityksen hallituksessa tai yhtiöiden johdossa.
Sääntelyn tarkoituksena on estää kilpailunvastaisen käyttäytymisen helpottuminen ja mahdollisuus kilpailijoiden väliseen tietojenvaihtoon.
Taustalla piilee siis ajatus, jonka mukaan samanaikainen hallitusedustaminen voi luoda mekanismin, jonka avulla sensitiivinen tieto liikkuu kilpailijoiden välillä vaikuttaen yritysten kilpailukäyttäytymiseen markkinoilla.
Suomessakin samanaikainen hallitusedustaminen voi tulla arvioitavaksi kilpailulainsäädännön perusteella.
Kilpailusäännöt kieltävät kilpailua rajoittavan yhteistyön
Kilpailulainsäädäntö kieltää kilpailijoiden väliset sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittuminen.
Kiellettyä on esimerkiksi sopia suoraan tai välillisesti hinnoista tai hinnoitteluun liittyvistä elementeistä, markkinoiden jakamisesta tai tuotannon rajoittamisesta.
Kielletty kilpailijoiden välinen yhteistyö katsotaan ankarimmillaan kartelliksi, johon osallistumisesta määrättävät sanktiot ovat euromäärältään mittavia puhumattakaan muista seuraamuksista, kuten vahingonkorvauksista tai yhtiön maineelle aiheutuvasta vahingosta.
Kilpailijoiden välisen kielletyn yhteistyön – tai jopa kartellin – tunnusmerkistö voi täyttyä myös kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon seurauksena.
Erityisesti tulevaisuuteen kohdistuva tieto on jo luonteensa puolesta yritysten markkinakäyttäytymiseen vaikuttavaa informaatiota, ja esimerkiksi tulevien hinta- tai määrätietojen vaihtaminen on pääsääntöisesti kiellettyä.
Myös muiden kuin tulevien tietojen vaihto voi täyttää kilpailunrikkomuksen tunnusmerkit.
Toimiessaan kilpailijayritysten B ja C hallituksissa A:n toiminta on siten kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna erityisen huomion kohteena.
Pahimmassa tapauksessa A:n voidaan katsoa toimineen B:n ja C:n välisen kartellin ylläpitäjänä. Oikeuskäytännössä esimerkiksi ulkopuolisen konsulttiyrityksen on katsottu syyllistyneen kartelliin, vaikka se ei itse harjoittanutkaan liiketoimintaa kartellin kanssa samoilla markkinoilla.
Kilpailunvastaisen yhteistyön muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä
Kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa ei kilpailijoiden välisen yhteistyön muodolla lähtökohtaisesti ole merkitystä – esimerkiksi yhteisyrityksen hallituksessa tapahtuva kielletty yhteistyö ei lievennä sääntöjen vastaisen menettelyn arviointia.
Kilpailuoikeudellisesti arveluttava tilanne voi syntyä myös seuraavassa kuvitellussa tapauksessa. Keskenään kilpailevilla yrityksillä D:llä ja F:llä on kummallakin hallitusedustajat niiden merkittävän raaka-ainetoimittajan X:n hallituksessa.
Jos X:n hallituksessa käsitellään D:n ja F:n liiketoiminnan kannalta keskeisiä asioita kuten toimitusmääriä tai -hintoja, syntyy riski menettelyn katsomisesta sellaisenaan kielletyksi tietojenvaihtokartelliksi.
Selkein esimerkki kilpailuoikeudellisesta riskistä on kuitenkin yhtiö B:n edustajan hallituspaikka kilpailija C:n hallituksessa.
Kilpailusääntöjen ymmärtäminen on avainasemassa
Hallitusjäsenen toiminnan lähtökohtana on niin edellä kuvatuissa esimerkkitilanteissa kuin muutoinkin potentiaalisten ongelmatilanteiden tiedostaminen ja kiellettyjen menettelytapojen tunnistaminen.
Kilpailusääntöjen perusosaamista ei voi liiaksi korostaa, sillä tietämättömyys sääntöjen sisällöstä ei toimi perusteluna kilpailuviranomaisille.
Edellä kuvattuja tilanteita varten on hallitusjäsenille suositeltavaa laatia selkeä ohjeistus. Kilpailuoikeudellisten pelisääntöjen tulee olla selvät niin hallitustyöskentelyssä kuin sen ulkopuolellakin.
