Riskeihin varaudutaan, listoja väsätään ja todennäköisyyksiä arvuutellaan. Silti myrskyn iskiessä yleensä rannalla valmistellut powerpointit kelpaavat ohjenuoriksi yhtä hyvin kuin tulostuspaperi matkapahoinvoinnin siivoamiseen.
Vaikka toiminnan jatkuminen on ensisijaista, on harkittava arkijärjellä muitakin vaihtoehtoja. Viime kädessä omistajat kantavat vastuun jatkuvuudesta. Tosin ongelma voi olla joskus itse omistaja. Perinteitä vaaliva omistajuus sisältää järkiratkaisujen löytymistä hämärtäviä ulottuvuuksia.
Strategiakriisi vältetään havahtumalla muutoksen nopeuteen ja pysyvyyteen. Vaikeusaste kohoaa, jos hallitus joutuu yhtiön edun vuoksi toimimaan pääomistajan tahtoa vastaan. Kriisitietoisuuden puuttuessa hallituksen täytyy luoda se.
On kysyttävä säännöllisesti, tuottavatko divisioonamme arvoa juuri meille. Vai löytyykö taho, jolle osa olisi arvokkaampi? Myynnissä onnistuja löytää yhtiön, joka etsii uudistetun strategiansa mukaista bisnestä kiimassa. Suunnitelmistaan sokaistuneille kelpaavat yhtä hyvin UMTS-luvat kuin auringonlaskun tv-kanavatkin.
Johtajakultin rakentajat altistuvat henkilökriiseille. Sellaisen synnyttää myös puheenjohtajan vaihdos, jos hänen oma yhtiönsä kriisiytyy. Tämä ihme voi tapahtua myös kaivosalan teknologiayhtiössä, joka putoaa kasvukäyrältä äkillisesti nollatuloskerhoon.
Kriisi on seurausta joko päätöksistä tai päättämättömyydestä. Tuuletus on tarpeen, koska itsekritiikki on lajeista vaikein. Pääomistajat puskevat usein sukulaissielujaan tehosekoittimen keulille muutosta masinoimaan. Tavaratalon hississä on heille jopa oma nappinsa.
Yhtiöt eivät kaadu nollaomaisuuteen, vaan kassan kuivumiseen. Soitellen sotaan lähtenyt raksayhtiö joutuu varojensa paniikkimyyntiin alehinnoin, mikä romauttaa kannattavuuden mutta ei vielä kaada venettä. Miljardien arvoinen raakkumalmi ei auta, jos rahat loppuvat ennen kuin sorat on liuoteltu kahisevaksi pankkiin.
Vaikka vaikeuksien juurisyy on muualla, johtaa jokainen kriisi pitkittyessään rahoituskriisiin. Johtokeskus onkin kassa, joka kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä. Ensi tehtävä on venyttää kassaa ja sisäistää toimenpiteiden aikaikkuna.
Arjen sankarit eivät saa kuristaa myyntiä. ”Keep the top line” täytyy olla mielessä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä. Hallitus sen sijaan voi karsia kuluja suurellakin astalolla.
Kriisissä huhut leviävät kuin varpusparvi. Tiedottamisessa tulee myöntää ongelmat, osoittaa toimet ja luoda uusi tarina. Laveita lausuntoja tulee välttää, eikä järvestä kannata juoda toimittajan silmien edessä, jos tukka muuttuu vihreäksi.
Kun taseeseen pumpatulta liikearvolta taittuu niska, puntaroidaan kirjanpidon ulkopuolinen omaisuus, uskottavuus. Lupauksia tulee antaa turvamarginaalilla. Analyytikon muisti on pidempi kuin äänestäjän – Google tuo lupaukset sekunnissa takaisin ruudulle.
Kriisityö on nykyhetkeä, ja päätöskykyisen hallituksen jäsenmäärässä pieni on kaunista. Lohdullista tai ei, kunnon kriisissä hallitusjäsen tapaa kollegoitaan useammin kuin puolisoaan.
Kirjoitus on julkaistu Boardview-lehden numerossa 4/2014.
