EU:n whistleblowing-direktiivin myötä ilmoituskanavan järjestäminen organisaatioissa tulee vuoden 2021 loppuun mennessä pakolliseksi.
Viime vuonna annettu EU-direktiivi tekee ilmoituskanavista pakollisia myös Suomessa viimeistään 2021 loppuun mennessä säädettävän kansallisen lain nojalla. Tällainen kanava tulee olla organisaatioissa, joilla on yli 50 työntekijää tai liikevaihto ylittää 10 miljoonaa euroa. Velvoite koskee myös kuntia, joissa on yli 10 000 asukasta. Direktiivillä halutaan suojella ilmoituksien tekijöitä vastatoimilta, mikäli he ovat ilmoittaneet havaitsemiaan väärinkäytöksiä siihen tarkoitettua kanavaa pitkin. Se myös velvoittaa organisaatioita huolehtimaan ilmoituskanavan tietosuojasta, turvallisuudesta ja vastuullisuudesta riittävällä tasolla.
Väärinkäytösten ilmoittajien suojelusta on keskusteltu jo pitkään. Ensimmäinen laki asiasta lienee Yhdysvaltojen kongressin säätämä Whistleblower Protection Law vuodelta 1778. Yhdysvaltojen armeijan sotilas Samuel Shaw oli ilmiantanut kommodori Esek Hopkinsin brittisotilaiden kidutuksesta, ja tarvitsi suojaa Hopkinsin ajamaa kunnianloukkaussyytettä vastaan. Vaikka yrityksissä tapahtuvat väärinkäytökset ovat onneksi useimmiten varsin toisenlaisia, on logiikka sama. Väärinkäytösepäilystä on pystyttävä ilmoittamaan ilman, että hyvässä uskossa olevalle ilmoittajalle koituu siitä seuraamuksia.
Väärinkäytösepäilystä on pystyttävä ilmoittamaan ilman, että hyvässä uskossa olevalle ilmoittajalle koituu siitä seuraamuksia.
EU:n alueella väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden suojelua koskeva sääntely on ollut hajanaista ja vaihtelevaa, sen oltua pitkälti kansallisen lainsäädännön varassa. Nyt voimaan tulevan direktiivin tarkoituksena on luoda samanlaista yhtenäistä ilmoittajansuojaa kuin Yhdysvalloissa vuonna 2012 voimaan tullut Dodd-Franck Act on tehnyt – tosin ilmoittajien palkitsemiseen prosentuaalisella osuudella organisaatiolle määrätystä yhteisösakosta tuskin tullaan Euroopassa menemään.
Direktiivi on tervetullut, sillä väärinkäytösten ilmoittamiseen on rohkaistava. Samalla sen tulisi tapahtua hallitusti, eikä vuotamalla anonyymisti arkaluontoisiakin tietoja suoraan julkisuuteen kuten erinäisissä viime vuosien ”leaks-skandaaleissa” on ollut tapana. Älykäs ilmoituskanavia koskeva lainsäädäntö luo organisaatioille kannustimen selvittää epäilyjä sisäisesti, ennen kuin ne päätyvät lehtien palstoille.
Älykäs ilmoituskanavia koskeva lainsäädäntö luo organisaatioille kannustimen selvittää epäilyjä sisäisesti.
Tässä piileekin mielestämme erinomainen tilaisuus tehostaa compliance-asioiden käsittelyä – tai ylipäänsä tuoda ne pöydälle, jos aiemmin esimerkiksi väärinkäytöksiä ja lahjontaa on pidetty kaukaa haettuina riskeinä. Koska organisaatioille syntyy nyt joka tapauksessa lakisääteinen velvollisuus järjestää epäilyjen ilmoituskanava, olisi suorastaan hölmöä olla hyödyntämättä sen tuomaa informaatiota kattavasti.
Ilmoituskanavan kautta organisaation tietoon tulleiden epäilyjen myötä syntyy tilaisuus päästä reagoimaan ongelmiin kauan ennen kuin ne ovat ehtineet kasvaa suuriksi, saati joutuneet julkisuuteen asti. Aikaisessa vaiheessa tehdyllä huolellisella selvitystyöllä on pieni hintalappu verrattuna realisoituvaan maineriskiin tai muihin kustannuksiin.
Väärinkäytösepäilystä saadun ilmoituksen asianmukainen tutkiminen on myös laajempi signaali siitä, että yrityksen arvot ovat kohdallaan ja niiden mukaan myös käytännössä toimitaan. Sellaista linjaa on helppo puolustaa, vaikka median suurennuslasin alle joskus joutuisikin.
Kirjoitus on alun perin julkaistu EY:n sivustolla 13.11.2020.
