Euroopan parlamentti hyväksyi kiistanalaisen direktiivin tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla maaliskuussa 2019.
Direktiivin tavoitteena on modernisoida tekijänoikeuslainsäädäntöä, saattaa se vastaamaan digitaalisen maailman vaatimuksia ja toteuttaa hyvin toimiva tekijänoikeuksien eurooppalainen markkina. Vaikka näiden tavoitteiden olennaisuudesta voidaan helposti olla samaa mieltä, direktiivi on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Esimerkiksi Ranskassa Google on jo ehtinyt ajautua napit vastakkain sikäläisen kilpailuviranomaisen kanssa koskien direktiivissä olevaa uutta lehtikustantajanoikeutta. Samaan aikaan monet internetaktivistit ovat ilmaisseet huolensa siitä, että direktiivin johdosta sananvapauden käyttäminen verkossa voi vaikeutua, ja esimerkiksi meemien ja giffien käyttämistä voitaisiin rajoittaa. Ratkaisevassa äänestyksessä Euroopan unionin neuvostossa Suomi vastusti direktiivin hyväksymistä.
Direktiivi pitää implementoida kesään 2021 mennessä
Tämän kirjoituksen ilmestyessä EU:n jäsenmailla on aikaa jäljellä direktiivin voimaansaattamiseksi noin tasan vuosi. Suomessa implementoinnista vastaa opetusministeriö, jolle kuuluvat tekijänoikeusasiat ministeriöiden välisessä vastuunjaossa. Tämänhetkisten tietojen mukaan ministeriö aikoo julkaista luonnoksen hallituksen esitykseksi syksyllä 2020. Luonnoksesta järjestetään tavanomaiseen tapaan laaja lausuntokierros, minkä jälkeen hallituksen esitys saa lopullisen muotonsa. Esitys on näillä näkymin tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi vuodenvaihteen 2020-2021 tienoilla.
Koska Suomen tekijänoikeuslaki on peräisin 1960-luvulta ja se on aikojen saatossa tehtyjen lukuisten pienempien ja suurempien muutosten johdosta muodostunut vaikeaselkoiseksi, opetusministeriössä on päätetty tässä yhteydessä tehdä tekijänoikeuslakiin laajempi päivitys kuin mitä pelkkä direktiivin voimaansaattaminen vaatisi. Odotettavissa on siten hyvin merkittävä lakipaketti.
Yrityskentän on viimeistään nyt aika havahtua ja arvioida direktiivin vaikutuksia
Yrityskentän on viimeistään nyt syytä havahtua ja aloittaa sen arviointi, mitä direktiivi tulee tarkoittamaan oman yrityksen kannalta. Osa direktiivin mukanaan tuomista uudistuksista on selvästi suunnattu tietyille toimialoille, mutta osa uudistuksista koskee laajasti lähes koko yrityskenttää. Yritysjohto ei voi tuudittautua siihen ajatukseen, että eihän tämä meidän yritystämme koske.
Yritysjohto ei voi tuudittautua siihen ajatukseen, että eihän tämä meidän yritystämme koske.
Seuraavassa käydään lyhyesti läpi muutamia direktiivin keskeisiä säännöksiä ja niiden merkitystä. On kuitenkin hyvä muistaa, että tekijänoikeuslakiin tulevien säännösten lopullinen yksityiskohtainen sisältö ei ole vielä tiedossa, koska direktiivin kansallinen voimaansaattaminen on kesken.
Direktiivissä on ensinnäkin uusia tekijänoikeuden rajoituksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa data mining eli tiedonlouhinta tieteellisessä (ei-kaupallisessa) tutkimuksessa ilman tekijänoikeudesta johtuvia esteitä. Toisaalta uudet säännökset antavat tietovarantojen haltijoille mahdollisuuden kieltää (opt-out) tiedonlouhinta kaupallisessa tarkoituksessa, mikä mahdollistaa tietovarantojen kontrolloimisen ja esimerkiksi lisensioinnin.
Tiedonlouhintaa koskevien säännösten merkityksen ymmärtää, kun ajattelee tekoälyyn, koneoppimiseen ja tiedonlouhintaan perustuvien sovellusten mahdollisuuksia vaikkapa pelkästään lääketieteen alalla, niin diagnostiikassa kuin uusien täsmälääkkeiden kehityksessä. Tieteellisen ja kaupallisen tutkimuksen vastakkainasettelu merkitsee muun muassa sitä, että tutkimushankkeissa käytettävien public-private-kumppanuuksien sopimusten sisällön merkitys korostuu.
Direktiivi pyrkii varmistamaan, että tekijät ja esittäjät saavat oikeasuhteisen korvauksen teostensa käyttämisestä. Jos teoksen käyttämisestä maksettu korvaus osoittautuu jälkikäteen riittämättömäksi suhteessa teoksen kaupalliseen menestykseen, tekijöillä on direktiivin mukaan oikeus vaatia sopimuksen kohtuullistamista ja lisäkorvausta alun perin sovitun korvauksen päälle. Lisäksi direktiivi asettaa velvollisuuden raportoida vähintään kerran vuodessa tekijöille ja esittäjille teoksesta saaduista tuloista. Nämä oikeasuhteista korvausta ja raportointivelvollisuutta koskevat säännökset ovat potentiaalisesti hyvin merkittävät riippuen siitä, miten ne implementoidaan kansallisesti.
Kansallisilla siirtymäsäännöksillä määritetään, missä laajuudessa näitä säännöksiä tullaan soveltamaan olemassa oleviin tekijänoikeuden luovutusta koskeviin sopimuksiin.
Keskeisin auki oleva kysymys liittyy siihen, miten ja millaisin rajauksin nämä säännökset tulevat vaikuttamaan työsuhteessa luotuihin teoksiin. Kansallisilla siirtymäsäännöksillä määritetään, missä laajuudessa näitä säännöksiä tullaan soveltamaan olemassa oleviin tekijänoikeuden luovutusta koskeviin sopimuksiin. On myös mahdollista, että kansallisen implementoinnin yhteydessä tehdään sektorikohtaista erityissääntelyä, kuten esimerkiksi musiikki- tai kustannusalalle.
Uusi direktiivi asettaa verkkoalustat vastuuseen niiden jakamasta aineistosta. Nykyään verkkoalustat, kuten YouTube ja Facebook, nauttivat vastuuvapaudesta, joka koskee niiden käyttäjien lataamaa sisältöä, jota jaetaan alustalla. Tämä tulee siis muuttumaan, ja verkkoalustat velvoitetaan hankkimaan sisällöille lisenssi, toisin sanoen ne velvoitetaan maksamaan käyttäjiensä lataamasta sisällöistä. Esimerkiksi jos käyttäjä lataa Facebook-seinälleen tekijänoikeudella suojatun videon, Facebook on vastuussa videon levittämisestä mahdollisesti aiheutuvien tekijänoikeuskorvausten maksamisesta videon oikeudenhaltijoille.
Vastuun välttääkseen verkkoalustat voivat vaihtoehtoisesti pyrkiä osoittamaan, että ne ovat tehneet parhaansa hankkiakseen asianmukaisen lisenssin, yrittäneet estää oikeudenhaltijoiden ilmoittamien teosten luvattaman jakamisen ja poistaneet luvattomat teokset verkkosivuiltaan. Käytännössä tämän vaihtoehtoisen menettelyn on katsottu johtavan kaiken verkkoalustalle tehtävien latausten monitorointiin ja rinnastuvan siten sisällön sensurointiin. Säännös onkin tämän takia yksi direktiivin kiistellyimmistä artikloista.
Lisäksi säännös on hyvin monimutkainen ja vaikeatulkintainen. Selvää kuitenkin on, että se tulee velvoittamaan suhteellisen harvalukuista joukkoa suuria verkkoalustoja, mutta toisaalta oikeudenhaltijoiden puolelle säännös saattaa avata hyvinkin laajalle joukolle yrityksiä uusia mahdollisuuksia valvoa oikeuksiaan. Yritysjohtajien täällä Suomessakin on syytä ymmärtää, kuuluuko oma yritys jompaankumpaan näistä ryhmistä.
”Linkkiveroksi” kutsuttu uusi yksinoikeus kohdistuu erityisesti uutisaggregaattoreihin.
Toinen erityisen kiistanalainen säännös direktiivissä koskee uutta lehtikustantajien hyväksi tulevaa oikeutta. Direktiivi antaa lehtikustantajille kaksivuotisen oikeuden määrätä julkaisujensa käyttämisestä verkkoympäristössä. Tämä ”linkkiveroksi” kutsuttu uusi yksinoikeus kohdistuu erityisesti uutisaggregaattoreihin, kuten Google News tai vaikkapa kotimainen Ampparit, jotka keräävät uutisotsikoita ja linkkejä kustantajien sivustoilta. Vaikka haukkumanimi antaa toisin ymmärtää, säännös ei koske linkittämistä eikä ”hyvin lyhyitä otteita”. Kaiken kaikkiaan tämän säännöksen vaikutukset ovat pitkälti toimialakohtaisia.
Mitä mahtaa olla tulossa direktiivin ulkopuolelta?
Lopuksi on vielä muistutettava, että direktiivin implementoinnin yhteydessä kotimaista tekijänoikeuslakiamme on tarkoitus uudistaa laajemminkin. Millaisia muutoksia on tulossa, se on toistaiseksi vielä arvailun varassa. Joka tapauksessa on selvää, että syksyllä julkistettava luonnos hallituksen esitykseksi ja sitä seuraava lausuntokierros tulevat olemaan hyvin merkittäviä, ja yrityskentän on syytä olla hereillä niin tulevan lain sisällöstä käytävän keskustelun ja siihen vaikuttamisen suhteen kuin valmistautuakseen tulossa oleviin muutoksiin.
Roschier on päivittänyt IPR-strategia hallituksen työkaluna -osion DIF-tietopankkiin (vaatii kirjautumisen).
