Mitä hallitusten tulee tietää sijoittajanäkökulmasta? Ainakin se, että pääomasijoittajaa kiinnostaa oman pääoman tuotto, ja liiketoiminnan koon kasvattaminen vain, jos kannattavuudesta huolehditaan.
Kvartaalien yli omistaminen kannattaa vain yhtiöissä, joilla on kilpailuetu. Jokin rakenteellinen etu, kuten brändi, on menestyksen elinehto.
Etumatka kilpailijoihin ei yksin riitä, sillä yhtiö voi menettää kilpailuetunsa. Menestyvä omistaja janoaa yhtiöitä, joiden edun hän voi kokea kestäväksi. Silloin johdon osaaminen korostuu. Mikäli kehityksessä ei olla kartalla, etu hukataan nopeasti.
Olennaista hallitustyön kannalta on, ajatteleeko johto kuin omistaja. Onko päätöksenteko enemmän strategia- vai omistajalähtöistä? Mallioppilas Sammolla strategia on omistaja-arvon kasvu. Sammossa keskitytään bisneksen ytimeen ja uusiin valloituksiin lähdetään vain, jos tuotto on suurella varmuudella riskin väärti. Yhtiö on enemmän Excel- kuin Powerpoint -johdettu. Investoinnit eivät ole tarinoiden varassa.
Liian kalliilla hankittu kasvu tuhoaa omistaja-arvoa.
Strategia vai omistaja edellä?
Strategialla johtaminen on valitettavan yleistä keskivertoyhtiöissä. Niissä ajatuksena on, että jos jotain on naulittu, se on toteutettava lähes hinnalla millä hyvänsä. Jos itseisarvoinen läpivienti on keskiössä, ovat kalliit yritysostot ja kilpailueduttomille aloille laajentuminen arkea. Johdon ego kasvaa ja valtapiiri laajenee, mutta omistaja maksaa viulut. Marimekkokin lähti maailman metropoleihin.
Liikevaihtoa kehittäessään strategiajohto yli-innostuu. Se ohjaa yhtiötä uusille sellaisillekin alueille, joilla yhtiöllä ei ole mitään kilpailuetua. Fiskars harhautui ostelemaan Powerpointilla hyvältä näyttäviä letkuja ja kuppeja. Liikevaihto kasvoi liki 50 prosenttia, mutta omistajan pääoman tuottoaste romahti 12,4 prosentista 8,6 prosenttiin yhdessä tilikaudessa. Liian kalliilla hankittu kasvu tuhoaa omistaja-arvoa.
Taseesta strategiajohto voi ajatella, ettei velkaa ole koskaan liikaa. Silloin riskit ovat aivan omanlaisensa.
Toisaalta osa strategeista odottaa jatkuvasti maailmanloppua. He eivät ota velkaa, eivätkä he jaa kuin murto-osan tuloksesta osinkoina. He pitävät ylisuurta kassaa, jos katastrofi vaikka vaaniikin kulman takana. Ylikapitalisoituneessa yhtiössä pääoman tuotto kärsii ja omistuksen arvo jää potentiaalistaan.
Omistajalle oman pääoman tuotto ratkaisee.
Markkinaosuustaistossa strategiajohto myy lisää hinnanalennuksilla. Se kasvattaa toiminnan kokoa, muttei kanna aina huolta kannattavuudesta. Se pitää kasvua itseisarvona, jota kaikkien tulisi tavoitella.
Samalla strategi voi fokusoitua epäolennaisiinkin kulueriin, jotka se sitten karsii näyttävin säästöohjelmin.
Omistajalähtöinen hallitus puolestaan ymmärtää, että rahoitusrakenteen on oltava tasapainossa. Riskit pitää hallita ja liika kassa jakaa omistajille. Tällainen johto on myös maltillinen kasvun suhteen. Se löytää uusia sovellutuksia olemassa oleville tuotteille ja palveluille.
Omistajalähtöinen johto edistää menekkiä vain kannattavasti. Järkevissä markkinaosuuksissa investoidun pääoman tuotto ylittää omistajan tuottovaatimuksen. Omistajan roolin omaksuva johto sisäistää, ettei kokoluokan kasvu ole synonyymi omistaja-arvon kasvulle.
Omistajalähtöisellä hallituksella säästeliäisyys on veressä. Se on viety yrityskulttuuriin. Ei tarvita erillisiä säästöohjelmia, sellaisia, joille annettu lempinimi aiheuttaa myötähäpeää, kuten Lemminkäisen ”Deliver”.
Hallituksen oltava omistajan asialla
Investoinneissa strategi hakee kasvua ”hinnalla millä hyvänsä”. Tämä näkyy etenkin, jos hallitus on asettanut itseisarvoisia kasvupäämääriä. Silloin johto investoi liki kaikkiin projekteihin, joilla liikevaihto kasvaa. Se ei aina huomioi, ylittääkö investointien tuotto omistajan tuottovaatimuksen.
Omistajalähtöinen johto investoi lähinnä kilpailuetuihin ja hakee kasvua vain niiden sisältä. Kasvu skaalautuu tulosriville kohtuullisin investoinnein. Todellisuudessa yhtiö luo kasvulla lisäarvoa vain silloin, kun kasvun hinnan huomioiva oman pääoman tuotto on suurempi kuin omistajan tuottovaatimus.
Hallituksen ei pidä seurata vain liikevaihdon tai liikevoiton kasvua. On analysoitava myös taseen kehitystä. Omistajalle oman pääoman tuotto ratkaisee. Ongelmakohta bisneksen koon ja strategisen kasvun sekä omistaja-arvon kasvun välillä on se, että kasvu täytyy rahoittaa. Mitä vähemmän pääomaa (velkaa, anteja ja osinkohanojen kuristamista) yhtiö tarvitsee liikevaihdon ja liikevoiton kasvuun, sitä arvokkaampi osake on.
Hallituksen on kunnostauduttava johdon tukena, mutta omistajan asialla. Strategiaa tulee toteuttaa vain silloin, kun hinnat ovat kohdillaan omistajan näkökulmasta.
