On sanottu, että hyvä hallitus on menestyvän yrityksen edellytys. Tämä ei pidä paikkaansa. Yritys voi hyvin menestyä, vaikka hallituksessa istuisi henkilöitä, jotka eivät ymmärrä yrityksen liiketoiminnasta mitään. Tuloksen tekee toimiva johto. Hallituksen roolin korostaminen on kohtuullisen tuore ilmiö, jota painottavat hallitusammattilaiset. Heidän intressinsä on hallitustyön vaativuuden korostaminen.
Yritysten hallituksiin pyritään rekrytoimaan mahdollisimman kokeneita johtajia. Tässä kehityksessä yrityksen toimitusjohtajaa käy jo sääliksi. Täynnä energiaa olevat hallituksen jäsenet vaativat toimivalta johdolta raportteja ja selvityksiä, vaikka johdolla on yrityskin johdettavana.
Hallitusten valintaan käytetään paljon energiaa, kokoonpano pyritään saamaan mahdollisimman monimuotoiseksi ja jäseniltä vaaditaan kokemusta eri aloilta. Hallituksen rivijäsen täyttää kuitenkin roolinsa vain käyttäytymällä henkisesti aikuisesti.
Puheenjohtajalta kyllä vaaditaan paljon. Hallituksen puheenjohtajaksi ei koskaan pitäisi valita henkilöä, joka ei ole toiminut toimitusjohtajana. Hänellä pitää olla omakohtaista kokemusta siitä, miten hallitus painaa päälle ylhäältä ja henkilökunta alhaalta. Hänellä pitää olla kokemus toimitusjohtajan yksinäisyydestä.
Puheenjohtajan pitää osata erotella tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Hänen pitää pystyä pitämään energiset hallituksen rivijäsenet kurissa, jotta nämä eivät pääse näännyttämään toimitusjohtajaa erilaisilla toisarvoisilla pyynnöillä. Toimitusjohtaja ei koskaan voi hallituksen jäsenelle sanoa, että pyyntönsä osoittaa, että jäsen ei ole perehtynyt asioihin.
Hallituksen tulisi olla yritystä varten, ei toisinpäin. Tavatonta ei kuitenkaan ole, että hallitus työllistää johtoa eivätkä kokoukset ainakaan ole johtoa energisoivia, usein päinvastoin. Toimivan johdon energiaa menee suhteettoman paljon sen takaamiseksi, että hallituksen jäsenet viihtyvät.
Kun hallitustyöstä on tullut monelle ”työ”, se järjestetään samoin kuin tavallinen työ. Hallituksen kokouksia on usein ja ne kestävät pitkään. Tämä on luonnotonta huomioiden toimivan hallituksen rooli. Nykyään painotetaan sitä, että kaikilta hallituksen jäseniltä kysytään kaikista asioista mielipide. Tämäkin on luonnotonta.
Hallituksen tulisi nähdä roolinsa leijonana. Tämä näyttää suuren osan ajastaan vain lepäävän, mutta tarpeen tullen se aktivoituu. Hallituksen kokouksista suuri osa voisi kestää tunnin: seurataan, että yritys menee siihen suuntaan kuin sen pitääkin. Mutta yrityskaupan, kriisin tai strategiamuutoksen kohdalla hallituksen tulee olla käytettävissä ympäri vuorokauden. Hallitusjäsenen pitäisi ymmärtää, että hänelle maksetaan valmiudessa olemisesta, ei läsnäolotunneista.
Kun hallitustyöstä on tullut monille päätyö, siihen käytetään aikaa ja energiaa enemmän kuin yhtiön etu vaatisi. Pahimmillaan aktiiviset hallituksen jäsenet ovat yhteydessä työntekijöihin. Toimitusjohtaja kipuilee siinä välissä. Hallituksen jäsenille ei ole helppoa sanoa, että nämä sotkevat yrityksen asioita.
Hallitusammattilaiset käyttävät paljon energiaa erilaisiin kestävyys- ja monimuotoisuusraportteihin. Lapsipuolen asemaan jäävät hallitukselle kuuluvat oikeasti tärkeät asiat kuten toimitusjohtajan seuraajakysymys, kilpailija-analyysit sekä hallitusjäsenten kierto.
Kirjoitus on Boardview 1/2024 -lehden Toisinajattelija-kolumni.
On olemassa toimitusjohtajia, jotka eivät kaipaa sparrausta, ideoita, haastamista – mutta onko yhtiön etu jos hallitus vain seuraa, että yritys menee siihen suuntaan kuin sen pitääkin?
Siihen seurantaan ei tarvita aina edes (tunnin) kokousta. Modernit hallitukset toimivat tehokkaasti myös asynkronisesti pikaviestimen kautta, ja tilanneraporit sopivatkin siihen kanavaan paremmin ja yhdessäolo voidaan käyttää pohdintoihin esim. vuosikellon mukaan teemoitettuina syväsukelluksina.
Arvostamani rahoituksen professori Vesa Puttonen haluaa olla toisinajattelija. Minä olen pääosin (hänen kanssaan) samoin ajattelija.
En kuitenkaan ole samaa mieltä, että juuri hallitusammattilaiset painottavat hallituksen roolia. Viimeiset reilut pari vuosikymmentä regulaattorit ovat sälyttäneet etenkin pörssinoteerattujen yhtiöiden hallituksille lisää tehtäviä. Regulaattorit rakastavat raportointia ja raportoinnin lisäämistä ja sääntelyä ja suuntaavat siten hallituksen roolia väärille urille. Sijoittajia palvelevat analysoijat myös toivovat lisää detaljitietoa – ehkä sen takia, että voivat kaivaa datatsunamista oleellisen maksua vastaan?
Hallituksen ja etenkin hallituksen puheenjohtajan tulee osata fokusoida hallituksen toiminta olennaiseen (ja sitä kautta johdon toiminta) yrityksen menestyksen varmistamiseksi.
Tämän jutun voisi jakaa myös nykyisin niin aktiiviselle Hallituspartnerit-verkostolle ja HHJ-yhteisölle !
Nukkuva leijona voi herätä häkistä?
Vuorineuvos Juhani Pesonen opetti minulle pilke silmäkulmassa vuonna 1994 sen aikaista hyvää hallintotapaa. Juhanin sanoin hallituksen tehtävä oli: ” Palkata oikea toimitusjohtaja, tukea häntä kaikessa ja antaa ajoissa potkut”. Keskimääräinen toimitusjohtaja taas halusi lisää liikevaihtoa ja alaisia ja vuorineuvoksen tittelin. Kysymykseni kannattavuudesta ja omistaja-arvosta Juhani taisi pistää suhteellisen kokemattomuuteni piikkiin. Sittemmin minulla on oman 30-vuotisen hallitustyöskentelyrupeamani aikana ollutkin tilaisuus osallistua useampiin toimitusjohtajan vaihtoviikkoihin, mutta valitettavasti keskimäärin aina hieman myöhäisherännäisesti.
En epäile hetkeäkään, että maailma oli 1990 luvun alkupuolella ainakin hieman yksinkertaisempi paikka kuin nykyään. Määrältään nykyistä rajallisemmat hallitusmateriaalit saatiin hyvällä onnella postissa etukäteen. Nykyään elektroninen ns. pre read -kokouspakka on helposti joitakin satoja sivuja ja pankeissa kuulemma enemmänkin. Mikä on muuttunut. Ennenkin oli supernaisia ja -miehiä, jotka istuivat lukuisten yhtiöiden hallituksissa, joten pelkkä hallitusammattilaisuus ei selitä materiaalin määrää ja kokousten kestoa. Merkittäviä selittäviä tekijöitä ovat mielestäni (banaalin syyn eli materiaalin tuottamisen helppouden lisäksi) sääntelyn räjähtäminen käsiin ja yritysvastuun käsitteen selkeä laajentuminen.
Keskimääräinen lainsäätäjä eli parlamentaarikko uskoo uuden sääntelyn autuaaksi tekevään voimaan. Suurin osa ei ole juristeja ja vielä harvempi on aidosti kiinnostunut ihmismielen kyvystä hallita kaikkea uutta sääntelyä ja sen suhdetta jo olemassa olevaan sääntelyyn. Viimeaikaiset korkeimman oikeuden ratkaisut osoittavat käsittääkseni varsin konkreettisesti, että hallitus, joka herää toimintaan vasta kriisin synnyttyä, voi pahimmillaan vastata kriisistä omakotitalollaan ja maineellaan.
En siis usko, että tunnin kokoukset palaavat. Hallituksen puheenjohtajan on nykytilanteessakin kyettävä ohjamaan työskentely olennaisin asioihin ja saatava rutiinit rullaamaan tehokkaasti. Ranskalainen byrokraatti ei tunne olevansa olemassa, jos hän ei saa kommentoida joka asiaa, on hänellä sitten jotain annettavaa tai ei. Hyvä pohjoismainen hallituksen puheenjohtaja taasen huomioi päätettävien asioiden kokoluokat ja järjestää tilaa, kun hallituksen jäsenellä on tai pitäisi olla annettavaa, mutta ei ”nyhdä” tarpeettomia kommentteja joka asiaan.