Kaikki kestävän kehityksen asiat eivät ole kaikille yrityksille yhtä tärkeitä. Riittävän monesta suunnasta asioita hahmottava hallitus löytää ne oikeat.
Yritysvastuuta on vaadittu hallitusten agendalle. Ajatus on, että vastuullisuussisältöön kuuluvat ympäristöasiat, sosiaalinen ulottuvuus ja taloudelliset näkökohdat tulisivat tällä tavoin otetuksi nykyistä tasapainoisemmin huomioon liiketoimintaa koskevassa päätöksenteossa.
Monessa hallituksessa vastuullisuus on muodossa tai toisessa agendalla jo nyt, ainakin tiedoksi annettuna. Kysymys voi olla vastuullisuusraportin käsittelystä, yritysvastuuohjelman hyväksymisestä, vastuullisuustavoitteiden asettamisesta tai johdon antamasta katsauksesta kestävän kehityksen ajankohtaisiin asioihin.
Olen ollut ymmärtävinäni, että hallituksen jäseniltä odotetaan vielä vähän enemmän. Mitä se ”vähän enemmän” sitten olisi? Henkilökohtaisesti ajattelen, että myös tämän asian pitää hoitua toimimalla huolellisesti ja yhtiön edun mukaisesti. Voiko hallitus, joka jättää ottamatta kantaa kestävän kehityksen vaikutukseen yhtiön nykyiseen ja tulevaan kassavirtaan, aidosti toimia lojaalisti yhtiötä kohtaan?
Voiko hallitus, joka jättää ottamatta kantaa kestävän kehityksen vaikutukseen yhtiön kassavirtaan, toimia lojaalisti yhtiötä kohtaan?
Nykyisin yrityksen arvonmuodostuksen ymmärretään perustuvan entistä useampaan pääomanlajiin, kuten taloudelliseen, inhimilliseen, intellektuaaliseen, sosiaaliseen, valmistettuun (manufactured) ja luonnon pääomaan. Tämä edellyttää myös hallitukselta monipuolista osaamista. Jäsenten näkökulmien on oltava auki teknisen ja taloudellisen ymmärryksen lisäksi ainakin sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen sekä käyttäytymistieteelliseen suuntaan, jotta käsitys markkinoista ja tuotannollisista olosuhteista vastaisi todellisuutta.
Ajatusleikkinä voimme miettiä jokaisen yhtiön arvonmuodostukseen vaikuttavan pääomanlajin saatavuuden, hinnan ja laadun mahdollisia muutoksia vaikkapa ilmastonmuutoksen seurauksena. Mitä vaikutuksia sillä on yhtiön kassavirtaan? Keskustelu on välittömästi liiketoiminnan keskeisissä tekijöissä, vaikkei käsitettä yritysvastuu mainittaisi sanallakaan.
Yritysvastuu voi olla hallituksen agendalla myös arvioitaessa poliittisten päätösten vaikutuksia liiketoimintaan. Esimerkiksi valtioneuvoston kansallinen energia-ja ilmastostrategia vuoteen 2030 linjaa kestävän kehityksen kannalta keskeisiä toimintasuuntia, joilla on monen toimialan liiketoimintaan joko suoria tai vähintäänkin välillisiä vaikutuksia. Uskon kyseisen dokumentin olleen monessa yhtiössä tarkkaan luettu. Sen kannanotot ovat kannanottoja ilmastomuutokseen sopeutumisen keinoihin ja täten kestävän kehityksen ydinsisältöä. Samalla niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia strategiaan. Taaskaan ei yritysvastuu ole välttämättä terminä ollut esillä, mutta sen ytimessä ollaan.
Vaikka kirjoitankin edellä, että yhtiöiden hallitukset jo nyt pohtivat yritysvastuun ja liiketoiminnan keskinäistä suhdetta, ei tämä valitettavasti riitä. Ongelma on siinä, että otettaessa yksittäisiä asioita reaktiivisesti agendalle, yritysvastuusta ei saada systemaattista kokonaiskuvaa.
Jotta päästäisiin eteenpäin ja hallituksen jäsenten huolellinen toiminta yhtiön hyväksi helpottuisi, on toimivan johdon otettava kestävä kehitys ja yritysvastuu nykyistä paremmin haltuun. Tämä tarkoittaa riittävää selvitystä siitä, mitkä kaikki yritysvastuun näkökohdat ovat yritykselle olennaisia. Mitä sidosryhmät odottavat, ja mikä on liiketoiminnalle merkityksellistä? Näistä johdon on hyvä pitää myös hallitus ajan tasalla.
Ehkä vielä 2000-luvun alussa ajateltiin yritysvastuun olevan yhtiön arvon kasvattamisen kannalta huono asia. Sijoittayhteisön ESG-herääminen kuitenkin todistaa asian olevan toisin. Sijoittajayhteisön seuranta keskittyy siihen, mitkä tekijät voivat uhata yhtiön arvon kehitystä tai minkä avulla sen nousua voi turvata tai jopa kiihdyttää.
Kaikki kestävän kehityksen lukuisat asiat eivät edelleenkään ole kaikille yrityksille yhtä tärkeitä. Taitava ja riittävän monesta suunnasta asioita hahmottava hallitus löytää ne oikeat.
