Yritysten on muutettava liiketoimintansa hiilineutraaliksi ennakoituakin nopeammin. Syy kiireeseen ei ole ideologinen vaan puhtaasti taloudellinen.
Ilmastonmuutos ei odota. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ja ilmaston lämpenemisen hillitseminen 1,5 asteeseen on mahdollista, mutta vaatii koko talouden uudelleenrakentamista kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Valmistava teollisuus uusiutuu kiertotalouspohjaiseksi ja energia-ala, liikenne, rakennusala ja maa- ja metsätalous muuttuvat päästöttömiksi.
Kyse on uhkasta, mutta yhtä hyvin myös mahdollisuudesta. Päätettävänämme on se, tapahtuuko muutos pakon edessä vai varautuuko talouselämä uuteen hyvissä ajoin niin, että hyödynnämme puhtaan talouden synnyttämät taloudelliset mahdollisuudet.
Jotta maailmalla olisi toivoa ilmastokatastrofin välttämisestä, koko maapallon tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Siihen on aikaa alle 20 vuotta, vähemmän kuin on kulunut vuosituhannen vaihtumisesta. Se tarkoittaa sitä, ettei enää tulisi suunnitella minkäänlaista uutta liiketoimintaa, infrastruktuuria, laitoksia tai rakennuksia, jotka eivät suoraan edistä neutraliteetin saavuttamista. Aikataulussa pysytään ainoastaan, jos hiiletön liiketoiminta on taloudellisesti kannattavampaa kuin nykyinen.
Rahoitusala on jo sisäistänyt sen, ettei fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvalla taloudella ole tulevaisuutta. Samanaikaisesti kuluttajat ympäri maailman kohdistavat kysyntänsä kiihtyvällä tahdilla ilmastomyönteisiin tuotteisiin ja palveluihin.
Sisäistääkseen tämän ”vihreän siirtymän” ja sen edellytykset yrityspäättäjien täytyy muuttaa ajattelutapaansa. Pelkkä jalanjälkeen tuijottaminen rajaa kuitenkin näkökulmaa yhtä paljon kuin jos yritys olisi kiinnostunut ainoastaan liiketoimintansa kuluista eikä lainkaan sen tuotoista.
Kaikkien vastuullisten toimijoiden täytyykin siirtää katse hiilijalanjäljestä kädenjälkeen.
Voidakseen ymmärtää toimintansa nettovaikutuksen ilmastoon kaikkien vastuullisten toimijoiden täytyykin siirtää katse hiilijalanjäljestä kädenjälkeen eli ryhtyä mittaamaan myös toimintansa positiivisia ilmastovaikutuksia. Yrityksen tapauksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, minkälaisia päästöjä vähentäviä innovaatioita ja liiketoimintaratkaisuja sen toiminta mahdollistaa tai miten sen uudenlaiset tuotteet auttavat asiakasyrityksiä ja kuluttajia vähentämään omia päästöjään.
Taistelussa ilmastokatastrofia vastaan ja talouden vihreässä siirtymässä tarvitaan kaikkien panosta: poliittisten päättäjien, akateemisen maailman, tavallisten kansalaisten. Kaikkein keskeisimmässä roolissa siirtymässä ovat kuitenkin yritykset ja niiden strategisista päätöksistä vastaavat hallitukset.
Hallituksen tulee ymmärtää, miten toimintaympäristön radikaali muutos vaikuttaa meidän yritykseemme. Sen on aika panostaa teknologioihin ja liiketoimintamalleihin, jotka varmistavat liiketoiminnan kannattavuuden myös hiilettömässä maailmassa. Sen on aika tarkastella hiilijalanjäljen lisäksi kädenjälkeä ja varmistaa, että yritys kykenee vastaamaan tiukkenevaan sääntelyyn, rahoittajien ja kuluttajien vaatimuksiin ja tukemaan myös asiakasyritystensä siirtymää kohti kannattavaa, hiilineutraalia liiketoimintaa.
Eikä kyse ole sitten joskus tehtävistä päätöksistä. Päätökset kuuluvat tämän hallituskauden asialistalle.
Artikkeli on osa DIFin Hallitus ja kasvu -teemaa ja sen laaja versio julkaistaan kesäkuussa Boardview 1/2021 -lehdessä.
