Suomen 17 vuodesta nollakasvua on puhuttu paljon. Useimmiten asiantilan toteamista käytetään keppihevosena vaatimuksille niistä muutoksista, joita toteaja ennenkin on ajanut vaikkapa suomalaiseen verotukseen.
Valtio on kyllä kuunnellut yrityksiä: tällä nollakasvun kaudella, viimeisten 12 vuoden aikana suoria yritystukia on jaettu 20 miljardia euroa. Kokonaistuottavuus ei ole kuitenkaan kasvanut. Tässä iso yksittäinen tekijä on rakentamisala, jonka tuottavuuskehitys on matanut sitkeästi viime vuosisadan lopun tasolla. Vaikuttaa kuin yritystukia lobbaamalla olisi pikemmin torjuttu luovaa tuhoa kuin edistetty kansantaloutta.
Jos nollakasvua pitää normina, tuskin on halua investoida uuteen teknologiaan ja kehitykseen saatikka markkinointiin. OECD:n mukaan vuonna 2021 tieto- ja viestintäteknologiainvestointien osuus oli Suomessa noin seitsemän prosenttia. Ruotsissa vastaavien investointien osuus oli samaan aikaan lähes 20 prosenttia. Kaikkiaan aineettomien investointien osuus Suomessa oli 17 ja Ruotsissa 28 prosenttia.
Perusteollisuudessa jalostusaste on osin jopa laskenut. Vientisellusta saatuja miljardeja pitää arvostaa, mutta palvelujen kauppaa niin matalan jalostusasteen tuotteeseen on vaikea liittää.
Teknologiateollisuuden AI-verkoston mukaan tekoälyinvestointimmekin kohdistuvat vielä ihmisten työn tehostamiseen. Ihan hyvä, mutta se ei ole avain kasvuun. Suurimman hyödyn tekoälystä voisi saada uusilla tuoteinnovaatioilla.
Voi päätellä, että 17 vuodessa johtoryhmiin on noussut ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet kasvua koko opiskelu- ja työuransa aikana. Kasvun tavoittelun sijasta on viilailtu prosesseista kuluhukkaa pois. Tarmokas säästäjä tekee toki aikansa tulosta ja osingonmaksuvaraa.
Johtopäätökseni ei ole, että nuoriso on pilalla. Sen sijaan katsoisin peiliin. Hallitukset: ovatko menneet 17 vuotta lyöneet leimansa myös hallitustyöhön, vaikka omalla työuralla olisimmekin ehtineet kokea myös kansainvälisen kasvun kausia? Missä määrin olemme hallituksissa kannustaneet kasvuun ja sparranneet strategiatyössä uusien tuotteiden ja markkinoiden tavoitteluun?
Hallitusten uusiutumiskyky huolettaa. Näin vastikään ennakkotietoja erään suorahakuyhtiön haastattelututkimuksesta, jonka mukaan hallitukset uudistuvat lähinnä ikäpykälän myötä tai kausien maksimimäärän täyttyessä. Yritykselle otollisimman tulevaisuuden tuovan strategian muovauksessa ja valitsemisessa olisi hyötyä siitä, että hallitusten kokoonpanot muuttuisivat vilkkaammin.
Nyt elinkeinoelämän ykköshaave on toteutumassa: maan hallitus on toteuttamassa pitkään ajetut työmarkkinapolitiikan kulmalippujen ja maalitolppien siirrot. Myös inflaatio ja korkotaso ovat maltillistuneet. Hintakilpailukyvyn elementtien siis pitäisi olla kunnossa.
Entä muut suomalaisten tuotteiden ja palvelujen ylivertaisuustekijät: laatu, tuotteiden ominaisuudet, kestävä kehitys ja brändi? Prosessien viilaus ja kulukuurit eivät auta kehittämään korkean jalostusarvon tuotteita, joilla olisi kysyntää kansainvälisillä markkinoilla.
Uusikin kasvun edellytys meillä on: puhdasta energiaa löytyy. Jollei maan hallitus ja kuntapäättäjät sössi sääntelyä, yhä useamman yrityksen kannattaa sijoittaa Suomeen sellaista energiaintensiivistä teollisuutta, joka hyödyntää uusiutuvaa energiaa. Toivottavasti erityisesti sellaista, joka myös jalostaa tuotteensa mahdollisimman pitkälle Suomessa.
Kirjoitus on Boardview 2/2024 -lehden Toisinajattelija-kolumni.
