Omistajan tahto -kirjan julkistustilaisuus 31.1. pureutui omistajuuteen ja omistajan tahtoon. Tiivis tapahtuma nosti esille kysymyksiä, joita käsitellään itse kirjassa. DIFin Senior Advisor Timo Leino kertoi kirjan synnystä ja toteutuksesta, Markku Pohjola käsitteli omistamisen tärkeyttä ja DIFin Senior Advisor Philip Aminoff alusti omistajan tahdosta ja yhtiön edusta. Paneelikeskusteluun osallistuivat Leinon, Pohjolan ja Aminoffin lisäksi DIFin hallituksen jäsen, sijoitusammattilainen Eeva Ahdekivi. Keskustelun puheenjohtajana toimi Harri Saukkomaa.
DIF:n jäsenten Timo Leinon, Markku Pohjolan ja Harri Saukkomaan kirjoittama kirja Omistajan tahto perustuu kymmeniin, erityyppisiä omistajarakenteita edustavan pohjoismaisen tahon haastatteluun. Haastateltavina on ollut edustajia osuuskunnista eläkeyhtiöihin, perheyrityksistä valtio-omistajaan ja pääomasijoittajista ammattiyhdistysliikkeeseen. Kirja kertoo tosielämän tarinoiden kautta, miten omistajan tahto muodostuu nyt ja tulevaisuudessa erilaisissa yrityksissä. Lisäksi siinä pohditaan omistajuutta eri omistajarakenteissa ja miten omistajuus elää ajassa ja yli sukupolvien.
Omistajalla on paljon valtaa – ja vastuuta
Leinon mukaan omistajan tahto on vähän tutkittu teema. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, miten valtaa käytetään yrityksessä. Siksi omistamisen taidot ovat tärkeitä. Omistamisella on merkitystä.
Kirjassa erityyppiset omistajat erilaisissa yrityksissä katsovat omistajuutta hyvin eri näkökulmista. Miten omistajan tahto muodostuu? Asettaako omistaja konkreettisia tavoitteita, jotka toimisivat hallitukselle ohjenuorana?
Hyvä omistaja on hallituksen selkänoja ja suunnannäyttäjä
Hyvä omistaja antaa yhtiölle suunnan, on hyvin ennustettava ja viestii selkeästi, luetteli puheenvuorossaan Pohjola. Omistaja antaa hallitukselle selkänojaa ja pitkän perspektiivin, jonka perusteella esimerkiksi investointeja on hyvä suunnitella. Viisas omistaja antaa yritykselle myös osaamista ja aikaa pääoman lisäksi.
Omistajan tärkein työkalu vaikuttaa yrityksen tulevaisuuteen on hallituksen valinta. Suurimmat omistajat toimivatkin yhtiökokouksen mandaatilla nimitysvaliokunnissa, jotka antavat toimivat puitteet hallituksen valinnalle ja omistajan tahdon muodostukselle.
Yhtiöissä, joissa ei ole johtavaa omistajaa, hallituksella on paljon valtaa. Yksi tutkittava ja tunnistettava ilmiö on välillinen omistajuus – kenen tahtoa esimerkiksi rahastot ja eläkeyhtiöt toimittavat?
Omistaminen on perusoikeus ja toimivan yhteiskunnan selkeä tukipilari. Omistajaan kohdistuu kuitenkin paljon paineita, niin sääntelyn, byrokratian kuin esimerkiksi vastuullisuusvaatimusten ja aktivistisijoittajien kautta.
Tulevaisuudessa omistaminen tulee muuttumaan aktiivisemmaksi ja vaikuttavammaksi sekä saamaan enemmän huomiota osakseen.
Millä tavoin omistaja parhaiten välittää tahtonsa?
Omistajalla on väliä, kiteytti Aminoff. Miten omistaja sitten parhaiten välittää tahtonsa: mikä äänitorvi on tähän sopiva? Omistusrakenne vaikuttaa paljon siihen, miten tahto syntyy ja mistä se löytyy. Yksi mielenkiintoinen näkökulma on, miten esimerkiksi osinkopolitiikka syntyy.
Muita Aminoffin puheenvuorossaan esittämiä kysymyksiä olivat muun muassa: Voivatko jotkut hakea määrätietoisesti omistamiseen muutosta, jotta saadaan suurempi kirkkaus omistajan tahtoon – ja miten se silloin toimii? Muuttuuko omistajan tahto oleellisesti, kun oma tase on pelissä? Missä vaiheessa ei voida määritellä, mikä on yhtiön etu? Yhtiön etu voi olla esimerkiksi koko liiketoiminnan myyminen, jolloin yhtiön etu ja yhtiön liiketoiminnan etu voivat olla ristiriidassa.
Isoissa yhtiöissä, joissa ei ole vahvaa pääomistajaa, ei ole yhteistä kuvaa omistajan tahdosta, vaan sen tulkinta on kokonaan hallituksella.
Olemmeko me paras omistaja – ja muita nostoja keskusteluista
Lopuksi alustajat Leino, Pohjola ja Aminoff osallistuivat paneelikeskusteluun yhdessä Ahdekiven kanssa, Saukkomaan fasilitoidessa keskustelua. Alla poimintoja keskusteluista:
- Omistajuus on työtä. Omistajan päätöksen tekeminen on valtavan työn takana.
- Omistajan ei kannata pelätä vastuuta. Ison omistajan on otettava iso rooli.
- Mikä on se pyhin asia, mihin ei puututa ja mistä ei luovuta? Kun pyhä on löydetty, omistajat viestivät sen hallitukselle.
- Pääomasijoittajanäkökulma: Yhteenkään yhtiöön ei saa rakastua. Koko ajan pitää miettiä, olemmeko me paras omistaja. Voisiko joku toinen olla parempi ja kiinnostuneempi omistaja tähän vaiheeseen? Onko meillä sellaista osaamista, mitä tarvitaan seuraavassa kehitysvaiheessa?
- Missä valtion kannattaa olla omistajana: missä on eniten annettavaa, sellaista, mitä muut eivät voi antaa?
- Perheyrityksissä ESG ja vastuullisuusajattelu on luonnollinen osa yritystä: ajatus, että siirretään yhtiö aina seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa. Maine on oltava hyvä ja tulevaisuus edessä.
- Viestintä on tärkeää. Omistajan on uskallettava ottaa haltuun ja viestiä; omata valta ja vastuu.
- Pääomasijoittajilla omistajatahto on täysin kirkas. Fokusoidaan siihen, mitä aiotaan tehdä, eikä muuhun tarvitse käyttää aikaa.
- Lopuksi: Onko omistaja aina oikeassa? Onko omistaminen elämää suurempaa?
