Jukka Oksaharjun kirjoitussarjassa käydään läpi viisi yleistä syytä yrityskauppojen epäonnistumiseen. Tällä kertaa käsittelyssä syyt kaksi ja kolme.
Löydät kirjoitussarjan ensimmäisen osan tämän linkin takaa ja kolmannen osan täältä.
Syy 2. Paikka auringossa nähdään uudessa kohdassa arvoketjua
Oman realistisen paikan ymmärtäminen arvoketjussa on joskus ylitsepääsemättömän vaikeaa. Lähtökohtaisesti järkevä periaate toimialasta riippumatta on, että jokaisen toimijan on oltava maailmanluokan vireessä oman asiakaskuntansa tarpeiden tyydyttäjänä. Tämän aseman tuottamiseksi yritys voi itse käyttää muita toimittajia tai palveluntarjoajia, jotka puolestaan samaan tapaan keskittyvät olemaan maailman parhaita omille asiakkailleen.
Metallipajan ei kannata itse ostaa huipputehokasta sorvia, jos oma tarve kattaa vain kymmenyksen tehokkaimman laitteen kapasiteetista. Yhtä hölmöä on pyörittää vanhaa ja tehotonta rakkinetta, joka vastaa samaa volyymitarvetta. Alihankinnalla on logiikkansa.
Houkuttelevat ostokohteet nähdään yleensä edessä päin. Miten se ruoho onkaan niin paljon vihreämpää etulinjassa, usein kuluttajan tai loppukäyttäjän lompakkoa hamuamassa? Silti ei kannata haaveilla vaikkapa risteilymatkustajien kelluttamisesta Karibian aalloilla, vaikka sattuisikin osaamaan maailman hienoimpien peltipurkkien valmistamisen.
Pahin ansa yritysjärjestelyin tapahtuvassa kasvuloikassa eteenpäin on, että kaupalla ylläpidetään omistajille henkisesti tärkeää ja pitkään omistettua, ehkä jo aikansa elänyttä liiketoimintaa. Sahuri ostaa huonekalutehtaan pitääkseen sahansa käyttöasteen korkealla – vain huomatakseen, että kasvualueilla monikäyttöiset muovi-, metalli- tai uudet komposiittimateriaalit korvaavat vanhan. Siinä meni sitten paitsi saha,myös mööpelivalmistukseen sijoitetut pääomat.
Toisinaan tällainen yrityskauppa saadaan hyväksytettyä hallituksella, kun yrityksellä menee liian hyvin ja sillä on liikaa likvidiä varallisuutta yritysjohdon ulottuvilla. Tämä tunne mielessä luin TeliaSoneran tuoreesta yrityskaupasta, jossa se hankki pienen osuuden, kokonaiset 1,4 prosenttia, suoratoistopalvelu Spotify´sta noin sadalla miljoonalla eurolla.
Miksi tällaiseen sidotaan pääomia? Omistajana en keksi painokelpoista sanottavaa. Kilpailu alalla ei ainakaan ole muuta kuin kovenemassa. Loikka tässä arvoketjussa ei ainakaan ole perusteltua, eikä kannattavuushyppy synny ostamalla häviävän pientä siivua siitä, minkä koetaan olevan yrityksen toimialan reunalta tuttua seksikästä liiketoimintaa.
Syy 3. Millä maksat – käteisellä, velalla vai omilla osakkeilla?
Mikäli ostava yritys käyttää yrityskaupan kassatiskillä maksuvälineenä omaa osakettaan, on hallituksen luonnollisesti huomioitava vaihdon kannattavuutta arvioidessaan paitsi yritysjärjestelyn ostokohteen myös oman yrityksen arvostustaso. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta sen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Oman osakkeen arvonmääritys on vaihdossa aivan yhtä tärkeää kuin toisenkin osapuolen.
Yrityksen arvonmäärityksellä en tässä yhteydessä viittaa mekaanisesti laskettavaan yrityksen markkina-arvoon (pörssikurssi * osakkeiden kokonaismäärä), osakekurssin viime aikojen tuottokehitykseen tai p/e-lukuun (tuloskerroin). Ne käyvät ilmi rivisijoittajallekin. Viittaan siihen, onko oman, yritysjärjestelyssä ostavan yrityksen osakekurssi yli vai alle liiketoimintojen todellisen arvon eli ansainta- ja osingonmaksupotentiaalin. Tämän arvion tekeminen edellyttää hallitusjäseneltä johtamansa liiketoiminnan todellista tuntemusta, koska arvio on itsenäinen ja osin subjektiivinen.
Niin sanottujen arvosijoittajien keskuudessa edellä kuvattu tarkastelu tunnetaan yrityksen arvon (yrityksen sisäinen pitkän aikavälin voitontuottamiskyky) ja hinnan (päivän pörssikurssi) välisenä vertailuna. Yleensä nämä poikkeavat toisistaan 99 prosenttia ajasta, sillä arvo kehittyy huomattavasti tasaisemmin kuin pörssikurssi, joka altistuu päivittäin yrityksen ulkoisille tekijöille ja markkinapsykologialle.
Ohjenuorana ostavan yrityksen hallitukselle on, että järjestelyn ehdottomana edellytyksenä on vähintään saman arvon saaminen kaupassa kuin mitä oman osakkeen arvon kautta pois annetaan. Kertauksena on painotettava, että tätä kahden yritysjärjestelyosapuolen välistä arvojen suhdetta ei ole mahdollista nähdä suoraan pörssikurssista. Siitä näkee ainoastaan suhteen markkina-arvossa eli hetken hinnassa.
Edeltävän voi kenties ymmärtää parhaiten kääntämällä asetelman ylösalaisin: mikäli yritys olisikin prosessissa ostajan sijaan myyjänä luopumassa koko liiketoiminnastaan, olisi hallitus luonnollisesti kiinnostunut siitä, mikä on yrityksen ”todellinen arvo” yli vallitsevan pörssikurssin. Miksi siis hallitus toimisi omilla osakkeilla maksaessaan eri filosofialla?
Omilla osakkeilla maksaessaanhan yritys käytännössä katsoen myy osan itsestään toisen yrityksen omistajille, vaikka otsikoihin painetaan yleensä, että ”yritys X ostaa yrityksen Y”, tai vaihtoehtoisesti sanamuodolla ”Y myydään X:lle”.
Ostavan yritys X:n omistajan kannalta kyse on itse asiassa kuitenkin siitä, että ”osa yritys X:stä myydään Y:n liiketoimintojen hankinnassa”, tai vaihtoehtoisella muodolla ilmaistuna ”yrityksen Y omistajat saavat osan yrityksestä X luovuttaessaan yritysomaisuutensa”.
Edeltävän filosofian ymmärrys hallituksen kannattaa testauttaa operatiivisella johdolla. Kun yritysjärjestelyt ensisijaisesti rahoitetaan käteisellä tai uudella velalla, voi hallitus oppia paljon johtoryhmästään pysyttelemällä vain kuulolla, millaisissa tilanteissa omaa osaketta suositellaan yritysjärjestelyiden maksuvälineeksi. Kuunteluoppilaana hallitus huomaa varsin pian, onko operatiivinen johto kasvattamassa valtapiiriään vai omistajien varallisuutta.
Oletettavasti operatiivinen johto tarkentaa ajatuksenjuoksuaan, kun heiltä kysyy yritysostohankkeessa omilla osakkeilla ehdotetun maksun yhteydessä, toimisivatko he samoin periaattein myös myydessään koko johtamansa yrityksen. Nokian hallitus on tällä saralla näyttänyt kaapin paikan, ja Alcatel-kaupassa onnistuminen käy selväksi kolmen vuoden sisällä.
Kirjoitussarjassa käydään läpi viisi yleistä syytä yrityskauppojen epäonnistumiseen. Lue ensimmäinen osa tämän linkin takaa ja kolmas osa täältä.
