Jukka Oksaharjun kirjoitussarjassa käydään läpi viisi yleistä syytä yrityskauppojen epäonnistumiseen. Sarjan viimeisessä osassa käsittelyssä ovat syyt neljä ja viisi.
Löydät kirjoitussarjan ensimmäisen osan täältä ja toisen täältä.
Syy 4. Yritysjohdon väärät kannustimet
Hyvä yritysjärjestelyprosessi lähtee liikkeelle yhdestä ainoasta tavoitteesta. Se on todellisten taloudellisten hyötyjen maksimointi, ei raportoitujen lukujen suuruusluokan tai yritysjohdon valtapiirin kasvattaminen.
Hallituksen tulee nähdä jokainen järjestely operatiivisen johdon ja strategian ohella erityisesti omistajan – maksajan – näkökulmasta.
Riippumatta yritysoston välittömästä vaikutuksesta tuloslukuihin, omistajan kannalta yrityksen kannattaa useimmiten ostaa mieluummin 10 prosenttia loistavasta liiketoiminnasta miljoonalla eurolla kuin 100 prosenttia keskinkertaisesta liiketoiminnasta kahdella miljoonalla eurolla.
Valitettavan moni yritysjohtaja kuitenkin päätyy puoltamaan yritystoiminnan kokoluokan kasvua omistaja-arvon kasvun kustannuksella.
Samoin valitettavan moni yritysjohtaja puoltaisi mieluummin yrityskauppakohdetta, joka tuottaisi välittömästi positiivisen vaikutuksen tulosriville kuin sellaisen, joka tuottaisi pari ensimmäistä vuotta negatiivisen tai nollavaikutuksen mutta olisi pidemmällä tähtäimellä omistajien taloudellisten etujen kannalta kokonaisuutena selvästi kannattavampi.
Hallitus ehkäisee petollisten yritysjärjestelyideoiden tuomista pöytään tehokkaasti, kun se asettaa operatiivisen johdon muuttuvat kompensaatiot sidonnaisiksi kannattavuuden ja omistaja-arvon, ei liiketoiminnan (=myynnin, taseen tai tuloksen) absoluuttisen kokoluokan kasvuun.
Edes osakekohtaisen tuloksen kasvu ei ole optimaalinen mittari, koska lyhyellä tähtäimellä heikkokin yritysjärjestely voi tuoda bonuksen, vaikka se tuhoaa keskipitkällä aikavälillä yrityksen oman pääoman tuottotason – tärkeimmän yksittäisen mittarin omistajan näkökulmasta.
Omistaja-arvon kehitystä on syytä seurata paitsi johtajan valtakauden alusta loppuun esimerkiksi oman pääoman tuottoasteen trendin kautta myös suhteessa toimialan parhaisiin yrityksiin esimerkiksi operatiivisella liikevoittomarginaalilla mitattuna. Luonnollisesti ainoa järkitavoite on markkinajohtajuus näillä mittareilla.
Syy 5. Yritysjohto uskoo lastensatuun prinsessasta ja sammakosta
Yleinen sudenkuoppa yritysostoissa on, että ostavan yrityksen johto uskottelee omaavansa satumaiset taikavoimat tai Fiskarsin tavoin ”syvällisen ymmärryksen”, miten ostokohteesta saadaan irti vielä selvästi nykyistä enemmän.
Analogiaa voi hakea lastensadusta, jossa prinsessa pussailee sammakkoa. Helsingin pörssin viitekehyksessä olemme saaneet todistaa valitettavan monta pusua, mutta vain kourallisen ihmeitä. Lopulta olemme saaneet lukea kasapäin tiedotteita liikearvon alaskirjauksista, kun sammakot ovat vaipuneet vegetatiiviseen tilaan pääkonttorin takapihalla.
Veikkaan, ettei odottavan aika käy kovinkaan pitkäksi, kun seuraamme esimerkiksi Fiskarsin viimeisintä strategista neronleimausta – luksustuotteita valmistavan WWRD:n ”haltuunottoa”. Kun pääomasijoittajat ovat päässeet vuosikausia puleeraamaan rytökasaa myyntikuntoon, niin mistäs muualtakaan himokkaat ostajat löytyivät kuin epäonnisista yritysjärjestelyistään kuuluisasta kylmästä pohjoisesta?
Ei aikaakaan, kun syvä ymmärrys on työnnetty jonnekin muualle kuin loiston jalostamiseen kassavirraksi.
Miten sitten voi ylipäätään onnistua yritysjärjestelyissä?
Menestyksen ensimmäinen osatekijä liittyy ostettavaan kohteeseen. Ostokohteena olevan liiketoiminnan tulee olla hinnoitteluvoimaista. Sen tulee kyetä nostamaan asiakashintojaan vaivattomasti, vaikka tuotteen kysyntä olisi vakaata ja toimialan kapasiteetti vajaakäytöllä. Markkinaosuuden täytyy olla sementoitua kaikissa olosuhteissa.
Lisäksi ostokohteena olevan liiketoiminnan täytyy kyetä tuntuvaan volyymikasvuun vain maltillisin lisäinvestoinnein. Nämä ulottuvuudet sopivat niin Warren Buffettin jalanjälkiä seuraavalle arvosijoittajalle kuin omistajien varoja allokoivalle yritysjohtajalle.
Toinen osatekijä liittyy ajoitukseen. Strateginen aikaikkuna tulee tässä kontekstissa unohtaa. Samoin tulee unohtaa konsultit – tiedäthän ”oikean ajoituksen” osalta vastauksen varmasti aina myös siinä tapauksessa, että kysyt parturilta, tarvitsetko hiustenleikkauksen.
Yrityskauppa kannattaa viedä maaliin vain silloin, kun prinsessat hinnoitellaan hetkellisesti – ostokohteen ulkoisista syistä johtuen – sammakon laatua vastaavin arvostuskertoimin.
Omistajan lompakolle sopivaa ostoajankohtaa odotellessa yritysjohdon tulee vahvistaa päivittäin jo olemassa olevan liiketoiminnan ydinvahvuuksia. Tämä on sitä tuottavaa tylsyyttä.
Wayne Gretzkyn filosofiaa soveltaen: yritysjohdon fokus ei saa hämääntyä siitä, että bisnes sattuu olemaan tänään siellä, missä kiekkokin on. On jatkuvasti pyrittävä arvioimaan myös vanhan liiketoiminnan osalta, mihin tulee liikkua ennakoiden sitä, missä kiekko tulee olemaan hetken kuluttua.
Hallituksen ja toimitusjohtajan ei kannata tuhlata aikaansa ennustaakseen oman vaikutuspiirin ulottumattomissa olevia asioita, kuten kurssiturbulenssia, hirmumyrskyä tai tulvaa. Nooakin keskitti energiansa arkkinsa laitojen vahvistamiseen.
Kirjoitussarjassa käydään läpi viisi yleistä syytä yrityskauppojen epäonnistumiseen. Lue ensimmäinen osa tämän linkin ja toinen osa tämän linkin takaa.
