Yritysten hallitusten jäsenten on tärkeää ymmärtää, mikä yhteys on viranomaisten asettamien vastuullisuuteen liittyvien raportointimääräysten ja yrityksen strategian mukaisen arvonluonnin välillä. Onko niiden välillä yhteyttä – ja miten sitä tulisi mitata?
Erityisesti sijoitusmaailmassa on menty harhaan niin sanottujen ESG-rahastojen vastuullisuuden arvioinnissa. Esimerkiksi vuonna 2020 Deutsche Bankin sijoitusrahaston DWS:n salkussa paljastui suuria väärinkäytöksiä yrityksissä, joiden piti edustaa ESG-indeksin mukaisesti vastuullisia yrityksiä. Ongelma johti salkunhoitoyhtiön johtajan irtisanomiseen.
Haaste ESG-pohjaisessa mittaamisessa on se, että se ei huomioi yrityksen tuotteiden ja palveluiden vaikutuksia ympäröivään maailmaan vaan katsoo yritystä sisältäpäin: ESG-indeksi voi olla sama kahden samankokoisen yrityksen välillä, joista toinen valmistaa sokerijuomia ja toinen diabeteslääkkeitä. Sähköautoja valmistava Tesla saa ESG-indeksin mukaisen A-luokituksen, kun Shell fossiilisten polttoaineiden jalostajana saa ESG-luokituksen AA.
Yhden ESG-kokoomamittarin ongelma on siis ilmeinen. Se, että analyytikko ja myös yritys itse osallistuvat arviointiin, heikentää luotettavuutta ja luo ESG-pohjaisiin mittareihin ihmisestä riippuvan virhemahdollisuuden. ESG-pohjaiset mittarit eivät myöskään katso tulevaisuuteen, sillä uuteen tietoon liittyvät vaikutukset eivät ole osa ESG-pohjaista mittaamista.
Yrityksen vaikutukset voivat olla joko negatiivisia, jolloin puhutaan jalanjäljistä, tai positiivisia. Yleisimmin käytetty jalanjälki on hiilijalanjälki. Tämän lisäksi puhutaan lisäksi esimerkiksi datajalanjäljestä tai vesijalanjäljestä. Positiivisia vaikutuksia kutsutaan kädenjäljiksi. Jalanjäljet käyttävät resursseja, kun taas kädenjäljet tuottavat niitä. Yrityksen tuotteiden kädenjäljet voivat pienentää sen asiakasyritysten jalanjälkiä.
Ymmärrä, millä mittareilla kohdeyrityksesi vastuullisuutta mitataan.
Yrityksen arvonluonnin keskeisenä lopputuloksena jalanjäljistä on, minkälaisia positiivisia vaikutuksia yrityksellä sekä sen tuotteilla ja palveluilla on ympäröivään maailmaan, sen henkilöstön hyvinvointiin ja terveyteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja uuden, näitä asioita edistävän tiedon luomiseen, tietoinfrastruktuurin tuotantoon ja tiedon jakeluun. Objektiivisesti mitattujen positiivisten ja negatiivisten vaikutusten erotusta voidaan kutsua nettovaikutukseksi. Maailman pelastanee lopulta ne yritykset, joiden nettovaikutus vuodesta toiseen on positiivinen ja joiden määrä lisääntyy.
Panostakaamme siis sellaisiin yritysvastuun arviointimenetelmiin, jotka mittaavat yritysten ulkoisia vaikutuksia. Viesti päättäjille on täten selvä: Muutosta haluttaessa yritysvastuun raportoinnissa tulee ymmärtää positiivisten ja negatiivisten vaikutusten määrä isossa kuvassa.
Hallituksen jäsen: ymmärrä, millä mittareilla kohdeyrityksesi vastuullisuutta mitataan. Huomioidaanko yrityksen positiiviset vaikutukset ei ainoastaan ympäristöön, mutta myös terveyteen, yhteiskuntaan ja innovaatioita synnyttävään uuteen tietoon riittävästi?
