Vastuullinen yritystoiminta vaatii investointeja – mutta sen pitää myös tuottaa. On pitkälle yhteiskunnasta ja sen laeista kiinni, millaiset pelisäännöt voiton tuottamista määrittelevät.
Jos esimerkiksi pidämme kiinni tiukasti velvoittavasta ilmastosopimuksesta, tarkoittaa se samalla, ettei fossiilisten parissa puuhastelu enää kannata. Voittoa ei synny hiilikaivoksissa, vaan tuulivoimaloissa ja energiatehokkuuden parantamisessa.
Lainsäädännössämme on kuitenkin edelleen isoja aukkoja tällä saralla. Yksi keskeinen muutosta vaativa osa-alue on finanssipolitiikka ja sen pelisäännöt. Liian usein voimassa oleva lainsäädäntö estää tai jarruttaa investointeja kestävämpiin ratkaisuihin ja tuotteisiin. Myös finanssilainsäädäntömme perustuu edelleen pitkälti oletukselle maapallon ja sen resurssien rajattomuudesta. Kun kasvun fyysiset rajat otetaan huomioon, kuva muuttuu täysin ja sen mukana myös talouden perusolettamukset: miten mittaamme kansakuntien ja yritysten menestystä, mitä luottoluokituksissa tulisi ottaa huomioon, miten pääomavaatimusten tulisi määräytyä. Lista on pitkä.
Finanssilainsäädäntömme perustuu edelleen pitkälti oletukselle maapallon ja sen resurssien rajattomuudesta.
Finanssisektorin toimijat tuntuvat itse huomanneen muutoksen tarpeen. Kutsut asiaa pohtiviin seminaareihin, konferensseihin ja tapaamisiin ovat kasvaneet viime vuosina huimasti. Järjestäjinä ja osallistujina ovat pitkäaikaisemmalla perspektiivillä toimivia eläke- ja vakuutusyhtiöitä, mutta myös pääoma- ja riskisijoittajia, luottoluokittajia, pankkeja ja muita alan toimijoita.
Miten sitä mitataan?
Konkreettisen lainsäädännön tueksi tarvitaan luotettavia mittareita. Erilaiset tilastot, mittarit ja indikaattorit rakentavat pohjaa sille, millaisena yhteiskuntamme, yritystemme ja koko maailman tila näyttäytyy. ”Vihreän talouden” tilastotietoa kokoaa jo esimerkiksi Eurostat. Tämän lisäksi kestävyyttä mittaavia indikaattoreita on kehitetty sekä OECD:ssä että UNEP:issa.
Tulevaisuudessa indikaattoreiden mittaaman kestävyyden tulisi vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten suosiollisilla ehdoilla kukin valtio voi saada lainaa kansainvälisiltä markkinoilta: parhaimmatkaan talouden rakenteet eivät takaa tulevaisuuden talouskasvua, jos valtio samalla tuhlailee luonnonvarojaan, ei kiinnitä huomiota energiansäästötoimiin ja antaa kotimaisen korruption rehottaa. Luottoluokituksen ohella tulisi vaikuttaa myös yritystoiminnasta mahdollisesti aiheutuviin haittoihin, joista voi syntyä miljardien tappiot yritykselle ja mittaamattomat tappiot ympäristölle.
Kannattaa raportoida
On tulevaisuuttaan ajattelevien yritysten, jotka haluavat olla menestyksekkäitä niin nyt kuin viidenkymmenen vuodenkin päästä, oma etu raportoida sosiaali- ja ympäristövaikutukset integroidusti vuosittaisen tilinpäätöskertomuksen kanssa. Lainsäädännön rooli tässä on sopia yhteinen raportointipohja, jolloin pienenisivät myös nykyisestä pirstaloituneesta raportointikentästä johtuvat hallinnointikulut. Tätä kautta myös yrityksen hallitus ottaisi vastuun raportoiduista tiedoista.
Liiketoiminta on aina kannattavaa – säännöt ohjaavat vain sitä, kenelle. Meidän täytyy päättää, haluammeko esimerkiksi tukea kannattamattomia hiilikaivoksia vai tulevaisuuden bioteknologiaa ja luoda sen jälkeen säännöt, rajoitteet ja kannusteet päätöksemme mukaisiksi.
