Suomessa on jossain määrin totuttu siihen, että eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja siirtyy vetämään yrityksen hallitusta eikä malta oikeasti eläköityä.
Mitkään säännökset eivät estä tätä, mutta on lukuisia esimerkkejä siitä, ettei järjestely toimi.
Toimitusjohtajan vaihdolla haetaan usein uudistumista.
Uudistuminen voi kuitenkin jäädä haaveeksi ja muutosta vaativat signaalit huomaamatta, kun ”vanha” osaaminen jyrää edelleen yrityksen hallituksessa.
Välttämättä näin ei tietenkään käy, sillä kaikki riippuu ihmisistä, heidän taidoistaan ja yrityksen tilanteesta.
Mielestäni toimitusjohtajan ei kuitenkaan pidä kuulua yrityksen hallitukseen – ei entisen eikä nykyisen.
Tämä pätee erityisesti suuriin ja keskisuuriin yrityksissä. Pienissä yrityksissä toimitusjohtajan mukanaolo on usein käytännössä välttämätöntä ja perusteltua.
Toimiiko hallitusjäsenten valinta?
Väitetään, että Suomessa pieni kaveripiiri, joka istuu yritysten johdossa ja järjestelee toisilleen hallituspaikkoja. Kuulen muiden muassa jäseniltämme paljon kommentteja, joissa surraan tätä.
Suomi on pieni maa, jolloin on aina helppoa valita joku tuttu.
Meillä Suomessa myös vierastetaan argumentointia ja jossain määrin edellytetään ’herran eli puheenjohtajan’ pelkoa. Puheenjohtajan rooli on tässäkin ratkaiseva.
Jos puheenjohtaja ja toimitusjohtaja ovat hyvät kaverit ja perhetutut, hallitukseen ei haluta haastajia.
Ammattimaisessa hallitusjäsenten valintaprosessissa määritellään ensin, mitä osaamista yrityksen hallituksessa tarvitaan, eli mikä on oleellista yhtiön strategian kannalta.
Vasta sen jälkeen haetaan systemaattisesti oikean profiilin omaavia henkilöitä hallitukseen.
Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.
