Nokian ja Sanoman tilikauden tulokset olivat tappiolla. Operatiivisilla luvuilla molemmat olivat voitolla, joista toimitusjohtajien katsauksissa iloitaan. Kokonaistuloksen tappiollisuus katsauksissa unohtuu.
Helsingin Sanomien paperiversiossa on pörssilista, josta selviää osakkeen hinta, yhtiön markkina-arvo, osinko ja vielä on oma sarake P/E-luvulle. Sanoman P/E-luvun kohdalla on tyhjää. Aivan kuten Nokian ja kaikkien yhtiöiden, joiden osakekohtainen tulos eli EPS oli miinusmerkkinen. Tappiollisille yhtiöille ei lasketa P/E-lukua.
Sanomalla on ollut viime aikoina aihetta iloon. Operatiiviset luvut ovat parantuneet ja pörssikurssi on noussut. Tätä iloa jakaa myös toimitusjohtaja Susan Duinhovenin katsaus vuosikertomuksessa.
”Vuotta 2017 voi luonnehtia toimintamme parantamisen jatkumisen vuodeksi käänteentekevän vuoden 2016 jälkeen. Kulunut vuosi oli edelleen myös suurten muutosten vuosi, etenkin Hollannin ja Belgian medialiiketoiminnoissamme”, katsaus alkaa. Sitten hän kertoo, että ”Hollannin SBS-televisiotoimintojen myynti pitkäaikaiselle kumppanillemme ja osaomistajalle Talpalle” tuo Sanoman ”takaisin vahvojen liiketoimintojemme äärelle.” Duinhoven ei mainitse, että SBS oli tappiollinen seikkailu ja siitä kirjautui melkoinen tappio vuoden 2017 tilinpäätökseen.
Sanoman vuosikertomuksessa on erikseen hallituksen puheenjohtaja Pekka Ala-Pietilän kuva ja katsaus, jonka otsikko on: ”Hyvät osakkeenomistajat”. Se alkaa lauseella: ”Vuosi 2017 oli Sanomalle menestyksekäs.” Ala-Pietiläkin viesti sisältää paljon ilon aiheita ja mennyt kuvaillaan niukasti. Ala-Pietilä toteaa: ”Taloudellinen tuloksemme parani…”, joka tarkoittaa operatiivista tulosta. Tilinpäätöksen mukaan EPS, tilikauden tulos ja ROI heikkenivät.
Sanoman hallituksen toimintakertomuksessa löytyy lyhyt selitys, miksi EPS ja IFRS-luvut humahtivat miinukselle: ”Liikevoitto sisälsi -417,2 milj. euroa vertailukelpoisuuteen vaikuttavia eriä (2016: 42,0), jotka liittyivät pääasiassa SBS:n myyntitappioon sekä kiinteistöjen myyntivoittoihin Suomessa.”
Olisi kiinnostavaa lukea, miksi Sanoman edellisten johtajien sijoitukset johtivat 417 miljoonan euron tappioon. Aihetta ei kuitenkaan käsitellä vuosikertomuksessa.
Nokian tappio näkyy myös Form F-20:ssä
Tottumattomalle Nokian tulostietojen katselu on haastavaa. Nokia julkaisee tilinpäätöstiedotteessaan sekä IFRS- että niin sanotut ei-IFRS-luvut. Jälkimmäiset ovat niin sanotun operatiivisen toiminnan lukuja, eivätkä sisällä ”Alcatel-Lucent-hankintaan ja -integraatioon liittyviä tai muita kertaluoteisia kuluja”. Näin Nokia pystyi osoittamaan, että tulos parani ja EPS olikin 0,33 euroa plussalla.
”Vuosi 2017 oli Nokialle vahvan toimeenpanon vuosi. Saavutimme taloudelliset tavoitteemme ja edistyimme neljässä strategisessa painopistealueessamme.” Näin alkaa toimitusjohtaja Rajeev Surin katsaus.
Hän ei mainitse kokonaistuloksen olleen tappiollinen. Suri antaa kuitenkin hieman vihjeitä ikävistä menoista: ”Päätimme vuoden myös aikataulussa koko vuoden 2018 aikana tavoittelemiemme 1,2 miljardin euron rakenteellisten kustannussäästöjen saavuttamisen suhteen.” Tämän enempää ei toimitusjohtajan katsauksessa kommentoida menneitä tappioita tai kertaluotoisia kuluja.
Nokia julkaisee kaksi versiota tilinpäätöksestään. New Yorkin pörssiä varten Form F-20:n sekä suomenkielisen vuosikertomuksen. Kummassakin versiossa näkyy vain yksi EPS ja se on -0,26 euroa. IFRS tai Form F-20 eivät salli, että kertaluoteiset kulut jätetään ottamatta mukaan.
Niin Sanoman kuin Nokian varsinaisessa tilinpäätöksessä on hyvin kerrottu, millaisia ei-operatiivisia kuluja on syntynyt. Selitykset tappioista eivät löydy tj-katsauksista vaan hallituksen toimintakertomuksista. Tilinpäätöksen tekotapa on tiukasti säädelty, mutta erilaisia muita laskelmia tai näkemyksiä menneestä pörssiyhtiöt voivat varsin vapaasti esittää.
Nokia on jo vuosia esittänyt kvartaalituloksia myös ilman niin sanottuja kertaluonteisia kuluja. Sama tapa on tarttunut moniin muihinkin. Alun perin toive operatiivisten lukujen esittämiseen tuli amerikkalaisilta sijoittajilta, joita kiinnostaa enemmän myyntimarginaalit kuin taseen arvostuksen muutokset.
Buffett inhoaa oikaisuja ja myöntää virheitään
Kasvuyhtiöissä tämä onkin perusteltu tapa, mutta vakiintuneilla yhtiöillä erilaiset oikaisut voivat johtaa harhaan. Tätä mieltä on ainakin Warren Buffett ja monet arvosijoittajat.
Buffett laatii vuosittain Berkshire Hathawayn osakkaille kirjeen, jossa hän kertoo bisneksestään ja kommentoi laajemminkin maailman menoa. Vuosikirjeitä hän on laatinut 1965 lähtien.
Buffett ei ole innostunut oikaistuista tai pro forma -luvuista, vaan hän puhuu mieluiten tilinpäätöksen viimeisestä rivistä tai osakekurssista. Se on hänenkaltaiselle sijoittajalle tärkeintä.
Huumori ja itseironia on Buffettille ominainen tyylilaji, mihin harva toimitusjohtaja kykenee. Tuoreimmassa kirjeessä todetaan: “Sometimes the payoffs to us will be modest; occasionally the cash register will ring loudly. And sometimes I will make expensive mistakes.“ (Toisinaan on viisasta olla vaatimaton, toisinaan kassakone laulaa ja rahaa tulee. Mutta minä teen myös kalliita virheitä.) Kukapa ei tekisi. Juuri virheistä ja harha-askelista lukisi vuosikertomuksista mielellään enemmän.
Buffettin virheet ovat syntyneet yrityskaupoista tai osakesijoituksista. Yksi sellainen oli sijoitus yhtiöön Dexter Shoe. Hän myöntää virheen ja antautuu jopa pohtimaan, miksi se oli virheostos. Sen sijaan että Buffett vähättelisi virhettä hän paljastaa sen olleen kauheampi kuin kirjanpito kertoo.
Dexter Shoe maksoi aikoinaan 434 miljoonaa dollaria ja tämä sijoitus kenkientekijään meni parissa vuosikymmenessä arvottomaksi. ”Murhe on vielä kauheampi, koska Dexter Shoe ostettiin antamalla 25 203 Berkshiren osaketta”, Buffett kirjoittaa ja lisää, että saman määrän Berkshiren osakkeiden arvo olisi nykypäivänä yli kuusi miljardia dollaria.
Lue myös Eljas Revon aikaisempi blogikirjoitus Tappiota tuli – mitä toimitusjohtaja sanoikaan.
