Nokian menestys ja varsinkin vaikeat vuodet ovat kautta aikojen herättäneet monenlaisia intohimoja ja lähes jokaisella suomalaisella on yhtiöstä sekä sen johtamisesta mielipide, vaikka niistä ei olisikaan omakohtaisia kokemuksia. Ehdin itse tehdä yhtiössä 32 vuoden uran, josta suurimman osan suoraan johtokunnan ja usean ”dream teamin” jäsenen alaisuudessa. Tässä siis yksi perspektiivi siihen, miltä asiat näyttivät sisältä päin.
Nokian monista eri vaiheista merkittävin transformaatio alkoi 1990-luvun alussa yhtiön hallituksen nimitettyä uudeksi toimitusjohtajaksi nuoren, lahjakkaan ex-pankkiirin. Silloin johdossa tehtiin päätös suunnata pehmopaperia, kaapelia, muovi- ja kumituotteita sekä elektroniikkaa tuottava yhtiö tulevaisuudessa ainoastaan tietoliikenteeseen.
Muutamassa vuodessa Nokiasta tuli oikeaan osuneiden strategisten valintojen, vahvan yrityskulttuurin sekä hyvän johtamisen ansiosta yksi alansa merkittävimpiä yrityksiä, vaikka lähtökohdat eivät tällöin olleet erityisen hyvät. Liian monelle alalle diversifioitunut yhtiö oli 90-luvun alussa taloudellisesti erittäin heikossa kunnossa. Samoihin vuosiin ajoittuivat lisäksi Suomen taantuma, metsäteollisuuden maailmanlaajuinen laskusykli sekä Nokia Tietoliikenne -yksikölle elintärkeän Neuvostoliiton bilateraalikaupan päättyminen. Noiden kriittisten vuosien valossa on yhtiön menestystarina ollut monessa suhteessa ainutlaatuinen, ja sillä on myös ollut suuri merkitys Suomen taloudelle.
Paljon puhuttua ”pelon kulttuuria” on hyvin vaikea tunnistaa
Olimme useita vuosia todella kovien haasteiden edessä ja kaikilta organisaatiossa vaadittiin paljon. Yhtiössä oli kuitenkin tekemisen meininki, hyvä työskentelyilmapiiri sekä vahva joukkuehenki – vaikka joskus tuntuikin siltä, että ”Connecting People” tarkoitti yhtä kuin ”Disconnecting Families”. Paljon puhuttua ”pelon kulttuuria” on hyvin vaikea tunnistaa. Ylin johto luotti alaisiinsa, kannusti jatkuvaan oppimiseen, delegoi rohkeasti vastuuta ja rohkaisi kaikkia erilaisten näkemysten esiin tuomiseen sekä riskinottoon. Työskentelin urani alkuvaiheessa useita vuosia suoraan Jorma Ollilan alaisuudessa, joka oli vaativa mutta oikeudenmukainen esimies. Häneltä saadut johtamisopit ovat edelleen valideja. Hän oli myös aikalaisistaan ensimmäisiä, joka toi monimuotoisuuden vahvasti osaksi yhtiön johtamiskulttuuria. Nokiassa onkin jo vuosikymmeniä totuttu tasa-arvoiseen työyhteisöön, joka ei Suomessa ole vieläkään itsestäänselvyys.
Nokian nopea menestys johti varmasti omalta osaltaan siihen, että jouduimme myös sen vangiksi. Arroganssia pyrittiin kaikin keinoin välttämään, mutta vuosien saatossa sitä kuitenkin hiipi sisään. Nopean kasvun ja vuodesta toiseen jatkuvan voittokulun seurauksena ei yhtiössä osattu riittävän aikaisin nähdä muutoksia toimintaympäristössä ja markkinatrendeissä, ja varmastikin myös aliarvioitiin kilpailijoita. Erittäin hyvin kannattava ydinliiketoiminta ei kannustanut riittävästi riskinottoon eikä uusien kasvumahdollisuuksien tai uudenlaisen osaamisen etsimiseen. Tähän kaikkeen herättiin liian myöhään. ”Pelon ilmapiiri” siis tuskin oli vaikeuksien taustalla, vaan, toisin kuin edellisellä vuosikymmenellä, tehtiin tässä murrosvaiheessa joukko vääriä valintoja.
Nyt Nokia on taas monien haasteiden ja uusien strategisten valintojen seurauksena käynyt läpi seuraavan transformaation. Kuten 90-luvun alussa globaaliksi tietoliikenneyhtiöksi muuttuessaan on yhtiön vahva perusta jälleen infrastruktuurin rakentamisessa. Digitalisaatio, AI, IoT ja kuluttajien kasvavat tarpeet vaativat tulevaisuudessa entistä laadukkaampia verkkoja ja suurempia datanopeuksia. Suomi on edelläkävijä myös 5G:n rakentamisessa, mikä tietää Nokialle taas valoisaa tulevaisuutta – ja se tehdään tälläkin kertaa yhdessä koko joukkueen voimin!
