Jos tavoitteena on luoda pitkäaikaista menestystä, on perinteiset oletukset menestyksen perusteista uskallettava kyseenalaistaa.
Huhtikuun alkupuolella suomalaiset ovat jälleen kuluttaneet laskennallisen osuutensa maailman uusiutuvista luonnonvaroista. Karkeasti voisi siis ajatella, että suomalaisten kulutusta tyydyttävien yritysten tulisi päättää tilikautensa jo ensimmäisen kvartaalin jälkeen. Harvemmassa yhtiössä kuitenkaan tehdään tilinpäätöstä vielä silloin: sen sijaan jatkamme kestävyyden rajat moninkertaisesti ylittävää luonnonvarojen kulutusta ja elämme loppuvuoden velaksi.
Positiivista on, että globaali liiketoimintaympäristön mullistus, maapallon rajoja kunnioittavaan hyvinvointiin tähtäävä kestävyysmurros, on jo käynnissä. Vaikuttavia, koko liiketoimintakentän läpileikkaavia muutoksia tarvitaan nopeasti, sillä ylikulutuksen taittamiselle YK:n luontosopimuksessa määritelty takaraja tulee vastaan jo vuonna 2030. Kysymys on lopulta siitä, säilyvätkö nykyiset hyvinvoinnin mahdollistavat olosuhteet maapallolla.
Lähivuodet asettavat yritykset kovan muutospaineen alle. Samalla välttämätön kestävyysmurros tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia niille, jotka strategisia valintoja tehdessään uskaltavat etsiä ja ottaa käyttöön uudenlaisia, maapallon rajallisuuden huomioivia tapoja rakentaa pitkäaikaista menestystä. Jotta näihin mahdollisuuksiin voidaan tarttua, on hallituksissakin kyettävä kyseenalaistamaan liiketoiminnan kannattavuuteen liittyvät perusoletukset.
Otetaan esimerkki: Jos analyysit osoittavat kysynnän kasvua toimialallasi, kannattaako silloin panostaa tarjonnan lisäämiseen tuotantokapasiteettia kasvattamalla, jos se on tehtävissä kannattavasti? Jos vastaat kysymykseen automaattisesti ”kyllä”, kannattaa ajattelutavan perusteet asettaa puntariin. Tuotannon lisääminen tarkoittaa nykyisillä liiketoimintamalleilla useimmiten luonnonvarojen kulutuksen lisäämistä ja siten tulevaisuuden hyvinvoinnin edellytysten heikentämistä – ylikulutus kun on merkittävin syy ilmastonmuutokselle ja luontokadolle. Jos taas hahmotat kysynnän kasvua osoittavien toimiala-analyysien nojaavan perinteisesti oletukseen luonnonvarojen ylikulutuksen jatkamisesta, osaat todennäköisesti asettaa syvemmälle meneviä kysymyksiä. Ne ovat vaikeampia mutta pohjustavat tulevaisuuden menestystä.
Sen tiedämme, että fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon.
Liiketoimintaympäristöä ravistelevan kestävyysmurroksen yhteydessä vastaavanlaisia, oletukset suurennuslasin alle asettavia kysymyksiä tulee esittää kaikkien totunnaisten, liiketoiminnan kannattavuuteen kytkeytyvien ajatusmallien kohdalla. Liikkeelle voi lähteä vaikkapa näistä: Ovatko lähtöoletuksenne linjassa luonnonvarojen rajallisuuden kanssa? Onko luonnonvarojen ylikulutus ja sen lopettamisen tarve otettu huomioon strategioiden ja liiketoimintamallien kehittämisessä? Mitkä liiketoimintanne osa-alueet ovat erityisen luonnonvaraintensiivisiä? Millä liiketoimintamalleilla palvelette asiakkaitanne tulevaisuudessa yhden maapallon rajoissa?
Riittävän hyvien vastausten löytäminen voi olla haasteellista. Niiden etsiminen on pitkäaikaisen menestyksen tavoittamiseksi kuitenkin välttämätöntä, sillä nyt tehtävät strategiset valinnat ja investoinnit lukitsevat liiketoimintamalleja pidemmäksi aikaa, kun taas rahoittajien ja asiakkaiden vaatimukset voivat muuttua merkittävästi yllättävän nopeasti. Esimerkiksi yritysvastuuraportointidirektiivi kysyy jo yrityksiltä niiden siirtymäsuunnitelmista yhden maapallon mukaisiin liiketoimintamalleihin.
Emme vielä tiedä, millaiseksi tulevaisuuden liiketoimintaympäristö tarkalleen ottaen muotoutuu. Sen tiedämme, että fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon. Tiedämme myös, että luonnonvarojen ylikulutuksesta on päästävä eroon. Kestävyysmurroksen jälkeisessä taloudessa on yhtä vähän tilaa niin fossiiliriippuvaisuudelle kuin luonnonvarojen ylikulutukseen perustuville liiketoimintamalleille. Kestävyysmurroksessa tavoiteltavaa liiketoimintaympäristöä ei tule kuitenkaan ajatella ulkoa annettuna, muiden valmiiksi piirtämänä, joustamattomana kehyksenä, vaan liikkeenä, jonka suuntaa voi luonnon kantokyvyn rajoissa myös ohjata. Murroksessa menestyäkseen yritykset tarvitsevat toimivaa, tulevaisuusorientoitunutta siirtymäsuunnitelmaa, jota ei ole rakennettu vanhentuneiden oletusten varaan.
