Rahoitusalan tämän hetkisen muutoksen tekee mielenkiintoiseksi distrupion kohdistuminen konkreettiseen rahaan. Eli se kohdistuu vallan viimeisiin linnakkeisiin: pankkeihin, sijoituspalveluyrityksiin, rahastoyhtiöihin ja vakuutusyhtiöihin. Instituutioihin, joita ei juuri ole uskallettu haastaa maailman historiassa ilman, että ”viestintuojaa olisi ammuttu”. Nyt on.
Vanha raha on saanut vastaansa uuden rahan. Vanhan rahan edustajat ovat hämillään. Uudet pelurit eivät odota hetkeäkään. Jos vanha raha ymmärtää lähteä mukaan uuden rahamaailman pelisääntöihin, saattavat he pelastua, mutta mikäli jatkavat taistelua tuulimyllyjä vastaan, on peli pelattu. Näin väitän. Uusi raha etsii toimintamalleja ja platformeja, joissa asiakas kohtaa toisen asiakkaan. Välissä on vain digitaalinen järjestelmä ja muutama ihminen. Ei tarvita vanhan rahan byrokratiaa ja instituutioita väliin. Rakenteet keventyvät, lähes poistuvat.
Asiakas kohtaa toisen asiakkaan.
Miten vanha raha voisi pelastautua? Tietenkin vaihtoehtoja on monia, mutta mielenkiintoisin ja haastavin vaihtoehto on ymmärtää, miten uusi raha toimii ja tehdä omasta vanhasta rahan toimintamallista yhtä tehokas. Vanhan muuttaminen on vain todella vaikeaa, kuten tiedämme. Vaikuttaako se positiiviselta?
Moni miettii omaa työpaikkaansa, omaa osaamistaan ja jatkuvuuttaan. Niin myös uudessa maailmassa toimitaan, mutta sillä erotuksella, ettei mikään halvaannu tai kilpisty muutokseen, vaan kaikkeen etsitään ratkaisuja.
Uuden ja vanhan kohdatessa ei kenelläkään ole enää varaa olla ylimielinen. Nyt uudet opettavat vanhoja ja jos vanhat eivät opi, he ovat kohta poissa pelistä. Vanhan rahan maailma perustuu vahvaan sääntelyyn ja valvontaan, toisella puolella tuntuu olevan vain innovaatio ja mielikuvitus rajana. Nyt, jos koskaan, vanhat toimijat tarvitsevat sellaisia tekijöitä ja toimijoita, jotka pystyvät kääntämään heille vanhat toimintamallit uusiksi. Se ei ole ulkoistamista, se ei ole vain uusien tietoteknisten ratkaisujen tekemistä, eikä ainoastaan henkilöresurssien lisäämistä.
Vanhan rahan tulee ymmärtää, että selviytyäkseen tästä disruptiosta, sen on vietävä konkreettisia työtehtäviä softa- ja keinoälymaailmaan siten, että välissä on enää kaksi tahoa: palvelun tarjoaja – ja sen tarvitsija. Vanhan rahan maailma on kohdellut asiakkaita viime vuosina ylimielisesti. Se on pitänyt digitalisaationa sitä, että asiakkaat siirretään tuulikaappeihin tai istutetaan yksin sohvalle tietokoneittensa kanssa. Vain todella varakkaat henkilöt ovat saaneet palvelua. Samaan aikaan, kun palveluverkostoa on harvennettu, on hallintoa jouduttu lainsäädännön myötä vahvistamaan.
Nykyinen uusi raha on osoittanut vanhan rahan suunnan olevan väärä. Asiakas on jälleen keskiössä. Asiakas on jälleen kuningas, joka kertoo ja saa kertoa, mitä haluaa. Asiakkaat ovat ottaneet uuden rahan maailman hienosti vastaan.
Toki emme vielä tiedä kaikkia lopputulemia, riskiskenaarioita tai lainsäätäjän lopullisia ratkaisuja, mutta jokin on jo muuttunut peruuttamattomasti eikä paluuta entiseen ole. Asiakkaat ovat väsyneet vanhan rahan vallanpitäjien sanelemaan politiikkaan. Asiakkaiden on saatava itse valita rahoituskanavansa, heitä on kunnioitettava, koska he kuitenkin lopulta maksavat laskunsa itse.
Vanha raha olisi voinut tulla jo aiemmin vastaan järkevästi ja kompromisseja tehden, mutta mitään ei ole haluttu myöntää oikeaksi, ennen kuin on ollut pakko. On surullista, että yksinkertaisesta asiasta on pitänyt tehdä näin vaikeasti ymmärrettävää. Asiat on pitänyt ajaa kalkkiviivoille saakka, jotta vallanpitäjät saadaan kuuntelemaan. Nyt he kuuntelevat, mutta rakenteet ovat jo muuttuneet. Vanha raha on menettänyt vaikutusmahdollisuuksiaan samassa suhteessa, kun uusi raha on niitä saanut. Muutos on alkanut. Vanhan rahan tulee mukautua uuteen maailmaan tai muuten esirippu sulkeutuu kokonaan.
Myös johtaja on korvattavissa.
Kuka määrää johdon paikan? Mielestäni monen rahoitusalan yrityksen pitäisi keskittyä vain miettimään sitä, kuinka selviytyä tulevista vuosista. Meidän juristien taas tulisi pitää huolta siitä, ettei lainsäädäntö hidasta vauhtia, vaan tarjoaa siihen työntövoimaa kohti uusia mahdollisuuksia.
Se vaatii luottamusta, luovuutta ja rohkeutta. Olemme ensimmäistä kertaa finanssisektorilla tilanteessa, jossa kenelläkään ei ole varaa väheksyä toisen ammattitaitoa. Asiantuntijat ovat keskiössä. Ylimmän johdon tulisi ymmärtää lopultakin pelata vain liberon paikkaa ja toimia kaiken tämän koordinaattorina, pelinrakentajana. Rakentaa siltoja asiantuntijoiden välille ja sulkea siiloja.
Johto näkee lainsäädännön usein myynnin hidasteena. Nyt asiantuntijat saattavat nähdä johdon hidasteena. Sitä se varmasti onkin, mikäli väärät pelaajat ovat väärissä pelipaikoissa. Olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa voimme koneilla ja roboteilla korvata konkreettisesti ihmisen. Myös johtaja on korvattavissa. Kuka meistä haluaisi olla korvattavissa digitalisoinnilla? Eikö silloin ole helpompaa hypätä positiiviseen muutoksen – flow’hun ja etsiä se oikea paikkansa.
Sanotaan, että joitakin mahdollisuuksia saa vain kerran elämässä. Sinulla tai minulla voi olla käsissäsi idea, jollaista ei ole toista. Sinä tai minä tiedämme täsmälleen, mitä tarvitsee saadakseen homman toimimaan. Ihosi nousee kananlihalle, koska et ole koskaan ollut yhtä varma mistään muusta asiasta kuin juuri tästä. Väitän, että voittajia ovat luovimmat, nopeimmat ja rohkeimmat ihmiset maailmassa.
Voittaako vanha raha kuitenkin uuden rahan tässä innovaatioiden kilpajuoksussa? Se jää vain nähtäväksi.
