Suomessa astui voimaan tämän vuoden alussa raportointilaki, jonka perusteella yli 500 henkilöä työllistävien yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen on raportoitava kestävyyden mittareilla saavutetuista tuloksista osana hallituksen toimintakertomusta.
Lakimuutoksen suurin yksittäinen vaikutus on, että vastuu muista kuin taloudellisista tiedoista on nyt hallituksen jäsenillä. Vaikka laissa ei tarkkaan määritellä kestävyyden mittareita ja raportoinnin sisältöä, niin se korostaa hallitusten jäsenten vastuuta kestävyystyön ohjaamisessa ja ennakoivan huolellisuuden turvaavien prosessien varmistamisessa. Sisällön osalta laki antaa harkintavaltaa yrityksille soveltaa olennaisuuden pohjalta olemassa olevia raportointiviitekehyksiä.
Kestävyyden kentässä on monta toimijaa. Ylätasolla on YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joihin Suomikin kaikkien muiden maiden kanssa on sitoutunut. Yrityksiä koskee puolestaan uusi raportointilaki, vapaaehtoiset standardit, mallit ja aloitteet, kuten sijoittajien tarpeesta syntynyt CDP eli Carbon Disclosure Project, jonka tehtävänä on kannustaa yrityksiä raportoimaan ilmaston muutoksen riskeistä ja mahdollisuuksista liiketoiminnalle sekä ilmastonmuutosta kiihdyttävien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tavoitteista ja toimenpiteistä.
Standardi kestävyyden mittareille
Vuosikymmenien kuluessa on rakennettu yhteisymmärrys, kuinka yhtiöiden tulos lasketaan. Kestävyyden mittaamisessa vastaavanlainen konsensus ei ole vielä muotoutunut.
On vaikea kuvitella, mikä olisi yritysten taloudellinen vertailukelpoisuus, jos yritykset laatisivat tuloslaskelman ja taseen kukin poimien ja alleviivaten mieleisiään tunnuslukuja. Kestävyyden suhteen näin kuitenkin on. Mutta olemme matkalla kohti yhteisiä mittareita.
SASB-standardien vahvuus onkin juuri toimialakohtaisten erojen huomioinnissa.
Ei-taloudellinen raportointi määrämuotoistuu – yleisimmin käytetty raportoinnin ohjeistus GRI (Global Reporting Initiative) muuttuu raportointistandardiksi. Tuore pörssin ESG-suositus vetää yhteen eri raportointimallien keskeisimmät kestävyyden mittarit. Mallien pohjana on olennaisuus, mutta rasitteena, että ne eivät anna riittävän hyvää ja yhdenmukaista perustaa eri toimialojen erityispiirteiden huomioimiseen. Hallituksen jäsenen tulisi kuitenkin pystyä yhtenäisen viitekehyksen avulla arvioimaan, mikä on olennaista yritykselle ja miten se suoriutuu toimialan olennaisissa kestävyyskysymyksissä suhteessa muihin alan yrityksiin.
Yhdysvalloissa kehitettyjen SASB-standardien vahvuus onkin juuri toimialakohtaisten erojen huomioinnissa. Esimerkiksi metsäyhtiöille korostuu oman tuotannon päästöt ja teleoperaattoreille yksityisyyden suoja ja jopa lasten oikeudet. SASB keskittyy 10-15 avainmittariin ja -tavoitteeseen per toimiala, mikä tekee kestävyyden arvioinnista aiempaa fokusoidumpaa ja selkeämpää.
Taloudelliseen olennaisuuteen pohjautuen SASB on määritellyt kestävyyden mittaristot 79 eri toimialalle. SASB-mittaristo tarkastelee kestävyyden liiketoiminnallisia vaikutuksia perinteisiä malleja syvällisemmin. Luonnonvarat, inhimillinen ja sosiaalinen pääoma, kestävät liiketoimintamallit ja tuoteinnovaatiot sekä vaatimustenmukaisuus mittariston keskeisinä elementteinä tukevat yrityksen strategista työskentelyä ja tulevaisuuden menestystekijöiden vahvistamista.
Susanna Miekk-oja
Director
Danske Bank
Partneri
Tracefi Oy
