Johtaminen luo arvon kilpailuedulle

Millainen yritys on omaisuuttaan arvokkaampi? Sijoittajan maksaessa yrityksestä yli sen nykyomaisuuden oletetaan sisäänrakennetusti, että sen investoinnit tuottaisivat tavanomaista korkeampia tuottoja – lisäarvoa.

Pörssiyrityksen johtamisessa laatu maksaa sijoittajalle, mutta sen puuttuminen vasta lompakkoa keventää. Yrityksen kilpailuetu, jos sellaista koskaan on ollutkaan, päätyy nopeasti tuhotuksi heikon johdon alaisuudessa, kuten tavarataloluurankoaikalaisemme osoittaa.

Keskivertojohdon tuoma kilpailuetu näyttäytyy sijoittajan silmissä väliaikaisena, jolloin siitä ei täyttä hintaa huvita maksaa. Pörssinoteeratut jääkairat, uistimet ja vieheet käyvät malliesimerkistä, jossa kilpailulta suojaava brändivallihauta on kasvamassa umpeen.

Vain poikkeuksellisen laadukas johto pystyy ylläpitämään kilpailuetua sijoittajan kannalta relevantin ajan. Välillä voi osoittaa tilannetajua ja rohkeutta luikauttamalla Finlandian metsäkoneella YouTube-kanavassa, mutta arjessa tulee määrätietoisesti kaivautua ymmärryksen osalta yhä syvemmälle asiakkaan ihon alle.

Hallituksen pitää tarkastella nimityksissä ja seuraajasuunnittelussa laadukkaan johtamisen tunnusmerkkejä. Pelkästään strategiavelho ei riitä: arvonmäärityksessä on kyse paitsi kasvavista kassavirroista, myös siitä, millaisen kertoimen sijoittajat ovat valmiita näille virroille hinnoittelemaan. Kuvioon astuu johdon analyysi.

Omistaja kysyy kuin rahastosijoittaja: kenelle annan mandaatin sijoittaa pääomani? Ideaalitilanteessa omistajat pitävät näppinsä erossa johtamisesta, mutta ristiveto vähenee, kun johto liittyy omistajakuntaan.

On positiivista, jos johdolla on merkittävä osakeomistus johtamassaan yrityksessä. Sijoittajaguru Warren Buffettilla on omat munat syvällä korissa, ja kurssilaskussa hän menettäisi aina enemmän kuin kukaan muu.

On aivan eri asia, onko johdon osakeomistus luotu omalla rahalla vai maksuttomien optioiden kautta. Optioiden kanssa kruunalla voittaa rutosti, mutta klaavalla ei häviä mitään. Omistaja joutuu pohtimaan nousupotentiaalin ohella myös riskiä.

Pois lukien ummehtuneet organisaatiot sijoittajan unenlaatu kohenee, jos johdolla on pitkä kokemus talon sisältä, kuten Elisalla.

Sammossa johto tavoittelee yrityksen omistaja-arvon eikä vain valtakunnan kokoluokan kasvua. Johtamisen ykköspäämäärä tulee olla pääomien tuottamaan laittaminen. Tyyli on vapaa, mutta pakollinen.

Fortum ei tee investointeja miettien vain niitä omistajia, jotka ovat piakkoin lähtemässä, vaan mielessä ovat varsinkin niiden sidosryhmien tarpeet, jotka ovat jäämässä. Piensijoittajankaan ei pidä istua rulettipöytään, josta kotimatkalle lähdetään tynnyriin verhottuna. Johtamisperiaatteista on viestittävä, koska päivittäisiin bisnespäätöksiin vähemmistö ei voi vaikuttaa, eikä ääni jyrää yhtiökokouksessa.

Viestintä voi olla hyvinkin avointa, kuten Nokialla. Alkuvuodelta saa kertoa madonluvut ja silti välttää kurssin romahduksen, jos viestii aiemmilla näytöillä ansaituilla kannuksilla uskottavasti loppuvuoden ihanuudesta.

Jätä kommentti

avatar
  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita kun