Yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hallitus voivat onnistua tehtävissään vain, jos he aidosti ymmärtävät, mitä omistaja haluaa. Mitä ääneen lausuttuja tai piiloon jääviä olemassaolon tarkoituksia yhtiöllä on omistajan tai omistajien kannalta? Olen seurannut monenlaisten yhtiöiden toimintaa, ja kokemukseni mukaan vastaus riippuu osittain omistajan taustasta.
Pääsääntönä voi pitää, että kaikki omistajat haluavat yhtiön pystyvän tuottamaan omistajilleen voittoa pitkällä aikavälillä. Olen havainnut, että näin ajattelevat myös pääomasijoittajat, vaikka heidän usein ajatellaan tähtäävän pelkkään exitiin. Koska onnistunut irtautuminen edellyttää myytävältä yritykseltä elinvoimaisuutta, tavoitteet eivät ole ristiriidassa. Pääomasijoittajat eroavat muista omistajista mielestäni selvimmin siinä, että heidän kunnianhimon tasonsa on korkeampi ja he ovat muita valmiimpia ottamaan riskejä.
Jos perheyhtiön omistaja on myös sen eläköitynyt perustajayrittäjä, hän saattaa haluta, että yhtiössä edelleen toimitaan tietyllä tavalla. Parhaimmillaan vahva isännän ääni kuuluu selkeinä arvoina, jotka ohjaavat liiketoiminnan kehittämistä ja koko yhtiön toimintaa. Ongelmallisempi tilanne syntyy, jos omistaja puuttuu pieniinkin asioihin ohi hallituksen ja toimivan johdon. Tässä on vaarana yhtiön kehityksen hidastuminen.
Hallituksen avoin vuorovaikutus omistajan kanssa on keskeinen osa yhtiön arvonluontia.
Joskus jokin perheyhtiön perimmäisistä olemassaolon tarkoituksista paljastuu hallitukselle vasta, kun tuo tarkoitus on uhattuna. Näin voi käydä, kun yhtiön tehtävä on toimia perinnön säilyttäjänä. Omistaja voi haluta säilyttää tehdasalueen yhtiön käytössä vaikkapa sukuhistoriaan liittyvistä syistä. Jos tästä ei ole puhuttu avoimesti, hallitus ja omistaja voivat ajautua törmäyskurssille tai vähintään yllättyä, jos myyntiin olisi liiketaloudelliset perusteet.
Valtionyhtiön toiminnan tarkoitus on usein jokin muu kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Tarkoitus voi perustua jopa lakiin, mutta ajattomaksi muotoiltuna se jää yleensä aika korkealentoiseksi. Käytännön linjaukset jäävät alttiiksi henkilövaihdoksille ja yhteiskunnallisille paineille. Riskinä on, että omistajan edustajan odotukset, hallituksen linjanvedot ja organisaation suunnitelmat eroavat toisistaan.
Omistajamuoto ei ole automaattisesti signaali siitä, että omistajalla olisi muita tavoitteita kuin normaali voitollinen toiminta. Tietty omistajatausta antaa kuitenkin hallitukselle ja erityisesti sen puheenjohtajalle velvollisuuden varmistaa, että tahto on ymmärretty. Muussa tapauksessa omistajan ja hallituksen välillä voi vallita jatkuva väärinymmärrys tai jopa epäluottamus, joka voi jatkua hallituksen vaihtamisesta huolimatta.
Hallituksen avoin vuorovaikutus omistajan kanssa on mielestäni keskeinen osa yhtiön arvonluontia. Aina omistaja ei ole itsekään tietoinen perimmäisestä tahdostaan, eikä omistajan tahdon toteuttaminen aina ole yhtiön edun mukaista. Koen, että näissä tilanteissa hallituksen ja sen puheenjohtajan tehtävä on auttaa omistajaa selkiyttämään ajatuksiaan avoimen keskustelun avulla. Voi olla viisasta käydä läpi myös sitä, miten omistajan tahto heijastuu yhtiön käytännön tekemiseen: mitä resursseja se vaatii ja mitä riskejä siitä seuraa. Tämä auttaa omistajaa arvioimaan tilannetta realistisesti ja mahdollistaa yhtiölle järkevät tavoitteet.
Omistajan tahdon selvittämisen ja onnistuneen strategiatyön kautta kirkastuu yhtiön liiketoiminnan tarkoitus, sen aito olemassaolon oikeutus. Sen avulla yhtiön strategia ja operatiivinen toiminta voidaan perustella linjakkaasti sisäisille ja ulkoisille sidosryhmille.
