Tekoälyohjelmistojen suorittamat tarkastukset tulevat osaksi myös muita kuin yritys- ja kiinteistökauppoja.
Juridiikan alalla digitalisoitumisen ja tekoälyn soveltamisen kuvitellaan usein rajoittuvan vain yritys- ja kiinteistökauppoihin, vaikka tekoäly soveltuu jo nyt paljon muuhunkin. Jatkossa kehittyviä tekoälyohjelmistoja voidaan käyttää paitsi päämiehen ja asianajajan väliseen kommunikointiin myös konkreettisten ratkaisuehdotusten tarjoamiseen asiakkaalle. Muissa yrityksissä kuin laki- ja asianajotoimistoissa tekoäly voi oikein hyödynnettynä myös tehostaa yrityksen sisäisiä toimintoja tai jopa korvata yrityksen sisäisen lakimiehen.
Automatisointi avuksi sopimuksiin ja raportteihin
On selvää, että tekoälyä hyödynnetään yritys- ja kiinteistökaupoissa yhä enemmän. Sitä mukaa, kun valmiiden taulukoiden ja jopa itse raporttien automatisointi edistyy, myyjän laatima due diligence -raportti tulee varmasti jossain muodossa standardiksi mahdollisten myyntiesitteiden ja teaserien oheen. Yritysostoissa yleistyvät todennäköisesti liitteet, joita nykyään käytetään vain suurimmissa transaktioissa, sillä sopimuksen laatija voi jatkossa valita listasta, mitä kaikkia liitteitä haluaa koneen luovan tarkastetun materiaalin pohjalta.
Erilaiset tekoälyohjelmistojen suorittamat tarkastukset tulevat kuitenkin osaksi myös muita kuin yritys- ja kiinteistökauppoja. Käymme paraikaa asiakkaidemme kanssa keskusteluja siitä, missä muissa asioissa ohjelmisto voisi olla hyödyksi. Yksinkertaisimmillaan vastaus löytyy kysymällä, mitä saman tyyppisiä sopimuksia yrityksellä on runsain määrin. Tällaisten sopimusten osalta yritys törmää välillä tilanteeseen, että käytettyä sopimuspohjaa pitää muuttaa esimerkiksi lainsäädäntömuutoksen, yrityksen liiketoiminnallisen päätöksen tai jonkin käytännön tasolla ilmenneen riskin takia. Tällöin tekoälyohjelmisto päästetään valloilleen sopimusmassaan etsimään, kuinka monesta sopimuksesta jokin tietty ehto löytyy.
Hallituksen huolellisuusvelvoitteen näkökulmasta tekoälyohjelmiston saatavilla olo voisi tarkoittaa sitä, että myös hallituksen täytyisi hyödyntää tekoälyohjelmistoa riskien selvittämiseksi. Aineiston laajuus ei siis toimisi syynä sille, että riskikartoitus perustuu arvioon tarkastuksen sijaan.
Tekoäly tarvitsee sähköistä tietomassaa
Tällä hetkellä ohjelmistot ovat hyvin kehittyneitä, mutta täysin automatisoituihin tuloksiin ei missään nimessä vielä ole päästy – ihmistyön osuus on edelleen suuri. Mitä yhtiö tai sen hallitus voi tehdä nyt valmistautuakseen hyödyntämään tekoälyohjelmistoja?
Kaiken tekoälyn tekemän työn edellytyksenä on, että sille voidaan osoittaa sähköisessä muodossa oleva tietomassa. Jos yrityksellä ei tässä vaiheessa ole sähköistä sopimustietokantaa, nyt on viimeistään aika luoda sellainen. Tekoälyohjelmistot tehostavat varmasti myös yrityksen lakiosaston toimintaa. Tekoälyä täytyy ohjeistaa vain kerran toimimaan tietyllä tavalla, ja sillä on käytössään kaikki yrityksen kirjallinen tieto.
Seuraavaksi odotamme, millä tavalla tekoäly korvaa perinteistä asianajajan ja päämiehen välistä yhteydenpitoa. Milloin juridiikan tekoälyohjelmisto toimii Duodecimin potilastietojärjestelmiin kehittämän tekoälyn tapaan eli lukee päämiehen toimittaman dokumentaation, antaa suoraan linkit oikeuskirjallisuuteen, lakeihin ja viranomaispalveluihin sekä ehdottaa ”käypää hoitoa” päämiehen esittämään ongelmaan?
Kun valtaosassa asiakassuhteita yhteydenpitoon käytetään yhä useammin vain sähköisiä kanavia, on luonnollista, että yhä vähemmän on merkitystä sillä, onko keskustelukumppanina ihminen vai kone. Monimuotoisimmissa ongelmissa kone ei toki ole korvaamassa ihmistä lähiaikoina. Tämä johtuu toisaalta koneen kykenemättömyydestä abstraktiin ajatteluun ja toisaalta siitä, että suurimmalle osalle juristeista tällaiset tehtävät ovat mieluisimpia – niistä ei edes pyritä eroon.
