”Seuraava johtajan tehtäväni on toimialalta, joka kasvaa”, puuskahti eräs jututtamani toimitusjohtaja, joka sattumoisin oli juuri vapautettu töistään.
Kuulin tuolloin saman monelta muultakin johtajalta. He olivat kyllästyneitä jatkuvaan saneeraamiseen.
Tuosta on aikaa kymmenisen vuotta. Finanssikriisi oli vaivoin takana. Suomalaisyrityksissä tuntui olevan käynnissä vuosia kestävä säästökuuri, jonka aikana toimitusjohtajiksi nousseet saivat eteensä kasvavat kustannukset ja epävarmat tilaukset.
Loputtomasti leikkaamalla ei voi kuitenkaan kasvaa, eikä tahto kasvaa ole suomalaisissa yrityksissä itsestäänselvyys.
Mitä voi tehdä? Karsia pois kaikki turha ja keskittyä siihen, joka varmasti tuo kassavirtaa. Liikevaihdon kasvurivit jäivät vaatimattomiksi, mutta tulosrivit kaunistuivat. Loputtomasti leikkaamalla ei voi kuitenkaan kasvaa, eikä tahto kasvaa ole suomalaisissa yrityksissä itsestäänselvyys. Siksi hallituksellakin pitää olla startup-perustajan silmitön usko tulevaan ja aggressiivinen nälkä kasvaa. Etenkin nyt, kun olemme lähes selättäneet koronakriisin ja edessä on rajun kasvun kausi.
”En halunnut hallitusta. En halunnut ketään demppaamaan omaa näkemystäni siitä, millaista firmaa halusin rakentaa”, sanoo yrityksensä myynyt entinen perustaja ja omistaja.
Näin puhuu ihminen, joka perusti yrityksensä keittiön pöydän ääressä ja myi sen kymmenen vuoden päästä muutamalla miljoonalla. Jos härkäpäisesti lähtee pois palkkatöistä tekemään pitkää päivää oman visionsa varassa, ei ole kovin altis kuuntelemaan hyviäkään neuvoja. Tyypillinen yrittäjä ei ole konsensushakuinen eikä ymmärrä sanaa kompromissi.
Tyypillinen yrittäjä ei ole konsensushakuinen eikä ymmärrä sanaa kompromissi.
Silti niitä neuvojia kannattaisi hakea niin kauan, että löytyy uskottavat tahot, joita viitsii kuunnella. Jotta ei kävisi kuten monelle yrittäjälle käy: yksi ihminen ei jaksa olla toimitusjohtaja ja hallitus kaiken aikaa. Kasvu tyssää siihen, että yrittäjä uupuu kasvutarinansa alle. Pian myynti näyttää ainoalta ratkaisulta.
Yrityskauppa on usein yrittäjälle jonkinlainen onnistumisen mittari. Mutta mikä yksilön tasolla näyttää onnistumiselta, vaikuttaa maan tasolla rakenteelliselta ongelmalta.
Liian moni kasvuyritys myydään varhaisessa vaiheessa, koska Suomessa on vähän pääomasijoittajia, jotka kykenevät kasvattamaan yrityksiä monta kokoluokkaa suuremmiksi. Onneksi tämä on jo muuttumassa parempaan suuntaan. Samalla hallitusjäsenen työ on ammattimaistunut.
”Olen hallitusammattilainen”, esitteli itsensä eräs entinen johtaja taannoin elinkeinoelämän kokkareilla. Hallituskohteita tiedusteltaessa ilmeni, että niitä ei ole vielä yhtäkään.
Takavuosina keskustelin hallitusammattilaisen kanssa, joka oli jäsenenä kymmenessä Helsingin pörssiyhtiössä. Pyydettäessä nimiä hän muisti niistä kahdeksan. Toinen yhtiöistä, jonka hän unohti, oli yksi Helsingin pörssin silloisista suurimmista yhtiöistä. Näin ei enää tapahdu, onneksi. Pelkkä käyntikortti tai loistelias mennyt ura ei riitä hallitusjäsenellekään.
Pitää uskaltaa vaatia kasvua, ja ymmärtää milloin on jarru.
Kolumni on alun perin julkaistu Boardview 1/2021 -lehdessä.
