Directors’ Institute Finland – Hallitusammattilaiset ry (jäljempänä myös ”DIF”) on riippumaton aatteellinen yhdistys, joka palvelee Suomen yrityselämää edistämällä hyvää ja ammattimaista hallitustyötä. Yhdistyksellä on 695 henkilöjäsentä, joilla kaikilla on merkittävää kokemusta hallitustyöstä. DIF kuuluu eurooppalaisten hallitusammattilaisten yhdistysten kattojärjestöön The European Confederation of Directors’ Associations (ecoDa). Yhdistyksen keskeisiä arvoja ovat eettisyys, omistaja-arvo ja hyvä hallintotapa.
DIF kiittää mahdollisuudesta osallistua otsikossa tarkoitettuun kuulemistilaisuuteen ja lausuu selvyyden vuoksi seuraavaa.
DIF uudistaa lausunnossaan 31.5.2018 esittämänsä. Erityisesti DIF korostaa tarvetta arvioida Osakkeenomistajien oikeudet –työryhmän lähipiirijärjestelyjä koskevia ehdotuksia kokonaan uudelleen. DIF kannattaa kuulemistilaisuudessa esitettyä lähtökohtaa, jonka mukaan asianomainen sääntely koskisi vain pörssiyhtiöitä. DIF esittää kuitenkin, että kuulemistilaisuudessa esitetystä poiketen sääntely rajoitettaisiin yhtiökokouksen osalta koskemaan enintään liiketoimia koskevia päätöksiä, eli asioita, jotka eivät ole ”yhtiökokoukselle osakeyhtiölain nojalla kuuluvia asioita”. Sääntely rajoitettaisiin siis yhtiökokouspäätöksenteon osalta koskemaan tilannetta, jossa yhtiön hallitus siirtää hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvan asian yhtiökokouksen päätettäväksi. Tosin tämänkin päätöskategorian sisällyttäminen sääntelyn piiriin saattaa olla kokonaisarvioinnin perusteella haitallista, koska se antaa kannustimen olla tuomatta päätösasioita yhtiökokoukselle, mikä on vastoin hyvän yhtiösääntelyn periaatteita.
DIF toteaa, että myös hallituksen päätöksentekoa koskeva ehdotus on sisällöltään epäselvä ja sitä on selkeytettävä sekä ehdotuksen tarpeellisuus paremmin perusteltava. Nykyisen ehdotuksen perusteella säännöksen merkityksen arvioiminen on kuitenkin erittäin vaikeata. DIF esittää, että hallituksen päätöksentekoa koskevaan sääntelyyn voitaisiin palata vielä sen jälkeen, kun oikeusministeriö on esitellyt asianmukaisen ja kattavasti perustellun ehdotuksen.
DIF perustelee ehdotuksensa seuraavasti:
Pääasialliset näkökohdat
- Asianomainen direktiivi mahdollistaa sen, että varsinaiseen OYL:n mukaiseen yhtiökokouspäätöksentekoon ei puututa lainkaan.
- Oikeusministeriön toimittaman aineiston perustelutekstissä todetaan, että nykyinen järjestelmä toimii hyvin. Ei siis ole syytä muuttaa siitä. Tosin vain yhtä liuskaa myöhemmin esitetään yhteen WEF:n selvitykseen viitaten, että sijoittajansuojan vahvuus ei Suomessa olisi riittävä. DIF pitää erikoisena, että tekstissä viitataan yhteen selvitykseen, mutta ei viitata useisiin pohjoismaisen järjestelmän etuja alleviivaaviin tutkimuksiin ja selvityksiin. DIFin käsityksen mukaan on yleisesti katsottu, että lähipiirietuuksien edustaminen on Pohjoismaissa poikkeuksellisen vähäistä ja huomattavasti vähäisempää kuin Keski-Eurooppalaisessa yhtiöoikeuden järjestelmässä.
- Esimerkiksi laitonta varojenjakoa, suunnattua osakeantia, suunnattua omien osakkeiden hankintaa yms. varsinaisia yhtiökokousasioita koskevat nykyiset säännöskokonaisuudet ovat osakkeenomistajien suojan kannalta riittäviä ja hyvin verrattavissa sulautumiseen ja jakautumiseen, jotka olisi suljettu sääntelyn ulkopuolelle. On otettava huomioon näihin säännöksiin liittyvä ennakollinen tiedonanto, maininnat kokouskutsussa, painavan taloudellisen syyn vaatimus, kielto vaikuttaa määräysvaltasuhteisiin ja jälkikäteisinformaatio (annit) sekä yksimielisyysvaatimus, laittomassa varojenjaossa varojen palautusvelvollisuus ja rikosoikeudelliset seuraamukset (varojenjakotilanteet). Ei pitäisi olla epäilystä siitä, etteivätkö oikeussuojakeinot olisi riittäviä ja monin osin direktiivin vaatimukset ylittäviä, mutta yhtiöiden kannalta olennaisella tavalla nyt ehdotettua selkeämpiä.
Selvää on, että edellä mainittujen lisäksi hallituksen valinta ja palkkioista päättäminen ml. palkitsemisselvitykset ja –raportit, merkintäetuoikeusannit yms. tavanomaisemmat yhtiökokousasiat olisi jätettävä ehdotuksessa tarkoitetun sääntelyn ulkopuolelle. Tästä johtuu, että on selkeyden ja sääntelyekonomian takia huomattavasti parempi ratkaisu jättää ”yhtiökokoukselle osakeyhtiölain nojalla kuuluvat asiat” ehdotetun lähipiirisääntelyn ulkopuolelle ja kohdistaa sääntely vain liiketoimintapäätöksentekoon (edellyttäen, että näiden päätösten mukaan ottaminen olisi välttämätöntä).
- Nykyisellään ehdotus on epäselvä ja jättää yhtiöiden ja sijoittajien kannalta erittäin ongelmallisella tavalla epäselväksi, miten keskeiset päätökset pörssiyhtiöissä pitäisi tehdä.
Eräitä yksityiskohtaisia näkökohtia
- Ehdotuksessa ei tehdä riittävästi eroa (i) hallituksen päätöksenteon ja (ii) yhtiökokouksen päätöksenteon välillä. Tekstissä todetaan, että nykyisten esteellisyyssäännösten soveltaminen perustuisi yleisesti yhtiön ja päätöksentekijän etujen saman- tai erisuuntaisuuden arviointiin ja että näiden seikkojen arvioinnista yleisesti riippuisi esteellisyyssäännöstön tehokkuus. Tällainen arviointi koskee kuitenkin vain hyvin rajallista osaa hallituksen päätöksenteosta (OYL 6:4 in fine). Osakkeenomistajien päätöksentekoon ei ole koskaan ollut tarkoituskaan ulottaa varsinaista esteellisyysarviointia (nykyistä 5:14 §:ää lukuun ottamatta).
- Ehdotuksessa todetaan nykyisen sääntelyn lähipiirimääritelmän ongelmat, mutta tarjotaan yksityisten yhtiöiden osalta tilalle laajaa määritelmää, jonka kaltainen on todettu 1990-luvulla käytännössä vaikeaksi noudattaa. Samalla tarjotaan pörssiyhtiöiden osalta käytännössä samaa IFRS-taustaista määritelmää kuin voimassa olevassa laissa, kuitenkin esittäen, että uusi määritelmä olisi vanhasta olennaisesti poikkeava. On epäselvää, miksi ehdotettua IFRS-viittausta pidetään olennaisesti erilaisena kuin nykyistä osakeyhtiölain lähipiirimääritelmää, joka niin ikään perustuu (nyt jo vanhentuneisiin) IFRS-standardeihin.
- Ehdotuksessa annetaan ymmärtää, että ehdotettu sääntely olisi olennaisella tavalla ”ex ante”, kun taas nykyinen sääntely olisi vain ”ex post”. Näin ei ole. Ylipäätään on vaikea kategorisesti jakaa sääntely tällä tavoin ennakolliseen ja jälkikäteiseen oikeussuojaan. Ehdotettu sääntely ei tule tältä näkökannalta periaatteellisesti eroamaan nykyisestä, koska liiketoiminen ”tavanomaisuuden” ja ehtojen ”tavanomaisen kaupallisuuden” arvioiminen tapahtuu viimekädessä aina ex post. Muuten ehdotettu säännös tulee aiheuttamaan epävarmuutta.
- Ehdotuksessa puhutaan yhtiön lähipiiristä, vaikka 5:14a:ssa on kysymys osakkeenomistajan lähipiiristä ja 6:4a:ssa on kysymys hallituksen jäsenen lähipiiristä. Yleisperusteluissa viitataan johdonmukaisesti ”yhtiön” lähipiiriin. Tätä tekniikkaa tulisi vielä kerran arvioida.
- Ehdotuksessa viitataan ”varojenjaon periaatteista poikkeamiseen”, kun ilmeisesti tarkoitetaan omien osakkeiden hankinnan rahoittamisen työsuhdetilanteiden poikkeuksen ulottumista yhtiön lähipiiriin kuuluvan yhtiön työntekijään (OYL 13:10.2 in fine). Asialla ei ole juurikaan käytännön merkitystä (säännöstä tuskin on juurikaan käytetty lähipiiriyhtiöiden työntekijöiden osalta). OYL 13:10 ei itse asiassa varsinaisesti käsittele varojenjakoa ja tavoitteeksi tulisi asettaa koko säännöksen kumoaminen tarpeettomana. Kysymyksessä ei siten ole ”varojenjaon periaatteista poikkeaminen”.
- Nykyiset OYL:n lähipiiriliiketoimia koskeva säännökset ovat ylipäätään merkitykseltään marginaalisia: 13:10.2 in fine -viittauksella ei ole juurikaan merkitystä. Lainojen ilmoittaminen on vähämerkityksellinen ja todellinen ex post informointiasia. Vahingonkorvaukseen liittyviä asioita on ylipäätään vuosittain vireillä vain joitakin tapauksia, ja näistä vain osassa on kyse lähipiiritoimista. Kun lisäksi on kysymys todistustaakan jaon kaltaisesta joustavasta normista, lähipiirimääritelmällä ja erityisesti sen yksityiskohdilla ei ole käytännössä niin suurta merkitystä kuin ehdotuksessa annetaan ymmärtää. On epäselvää, onko näissä olosuhteissa sääntelyekonomisesti perusteltua laatia erillinen ja monimutkainen yksityisiä yhtiöitä koskeva lähipiirisäännös, joka kuitenkin saattaisi johtaa tunnolliset yksityiset yhtiöt selvittämään hallituksen jäsenten vanhempia, isovanhempia yms. muissa maissa.
- Ehdotuksessa ei selitetä, milloin yhtiökokouksen päätöksenteko on tavanomaista ehdotuksessa tarkoitetulla tavalla. Otetaan esimerkiksi varojenjakopäätökset: milloin varojenjako olisi ”tavanomaista” tai ehdoiltaan ”tavanomaista”. Miten olisi arvioitava tavallista suurempaa osinkoa? Miten olisi arvioitava tarjousta ostaa 90 % yhtiön omista osakkeista? Onko ns. scrip dividend -järjestely tavanomainen? Onko yhtiön purkaminen tavanomaista?
- Mikäli yksityisiin yhtiöihin todella halutaan erillinen lähipiirisäännös, OYL 1:11 on sille epäsopiva paikka. OYL 1 luku sisältää yhtiöoikeudellisia periaatteita, ei määritelmiä. Sopivampi paikka tällaiselle merkitykseltään hyvin rajalliselle säännökselle olisi esimerkiksi OYL 8 luku.
- On epäselvää, millä tavalla ehdotetut säännökset vähentäisivät ”hallituksen jäsenen jättäytymistä passiiviseksi”. Jos passiivisuus (eikä lähipiiriin kuuluvan jäsenen aktiivisuus) on ongelma, niin onko sääntelylle ylipäätään tarvetta? Muutenkin taloudellisia vaikutuksia koskeva selostus on altis kritiikille, sillä tässä lausunnossa kuvatulla tavalla ehdotus lisää yhtiöiden päätöksentekoon liittyvää epävarmuutta. Vaikutusten arvioinnissa myös esitetään, että ehdotus ei vaikuttaisi valtasuhteisiin. Ehdotus nimenomaan vaikuttaa valtasuhteisiin, jos päätöksiin tarvitaan myös riippumattomien tahojen päätös.
Lopuksi
On hyvä, että sääntelyn soveltamisalaa ehdotetaan rajoitettavaksi. DIF katsoo, että on hyvin painavat perusteet edelleen rajoittaa sääntelyn soveltamisalaa. Ehdotuksessa esitetään, että se lisää ennakoitavuutta. Näyttää kuitenkin siltä, että ehdotus vähentää ennakoitavuutta.
Kunnioittavasti,
Directors’ Institute Finland – Hallitusammattilaiset ry
Kirsi Komi Maarit Aarni-Sirviö
Hallituksen puheenjohtaja Pääsihteeri