DIF x Roschier -lounastilaisuus pidettiin 4.5. aiheesta ”Datatalous kasvun vauhdittajana”. Roschierin osakas Rainer Hilli avasi tilaisuuden, minkä jälkeen osakas Johanna Lilja alusti sääntelyn asettamista velvoitteista ja rajoituksista datatalouden toteuttamiselle. Paneelikeskustelun datatalouden mahdollisuuksista ja haasteista fasilitoi DIFin Senior Advisor Kaisa Olkkonen. Keskustelijoina olivat Liljan lisäksi Pertti Korhonen (CEO, Fintraffic), Juhapekka Ristola (vanhempi neuvonantaja, Sitra) sekä Jarkko Sairanen (EVP, Weather and Environment, Vaisala).
Datatalous on talouden osa-alue, jossa datan kerääminen ja hyödyntäminen on keskeinen osa toimintaa. EU:n digipolitiikan lähtökohtana on datan avoimempi jakaminen ja datatalouden mahdollistaminen. Voidaan myös kysyä, onko sääntely oikea mekanismi tähän.
Datalla arvoa
Datan käyttö liiketoiminnassa pohjautuu arvonluontiin. Vaikka dataa kerättäisiin ja saataisiin paljon esimerkiksi sensorien, analytiikan ja AI:n avulla, sillä ei ole merkitystä, jos ei synnytetä arvoa. Arvonluontitapoja ovat esimerkiksi laitteen toiminnan optimointi, huoltotarpeen ennustaminen, upselling sekä linkki vakuutuksiin. Esimerkiksi hissin hiilidioksiditason mittaamisella voidaan arvioida kulloinkin sitä käyttävien ihmisten lukumäärä ja näin ennustaa huoltotarvetta.
Datan eli tiedon käsite on laaja, ja dataa on erilaista. Suurin osa datasta on sensoreiden kautta saatua raakadataa, kuten seurantatietoja.
Yleensä arvoa syntyy vasta jalostamisen tai analysoinnin kautta.
Datasääntelyllä on asetettu rajoituksia lähinnä henkilötietojen käsittelyyn. Yleensä datan arvo on seurausta siitä, ettei muilla ole käytettävissään samaa tietoa tai teknologiaa sekä osaamista datan jalostamiseksi. Raakadata on harvoin liikesalaisuus, mutta tulokset, johtopäätökset ja vertailudata saattavat olla.
Sääntely asettaa rajoitteita ja velvoitteita
Eurooppalaisen digistrategian (Big 5) osalta osa sääntelystä on voimassa, osa ei. Datahallinta-asetus (Data Governance Act) koskee julkisen sektorin datavarantoja, ja sillä helpotetaan tietyn datan uudelleenkäyttöä. Data Act on puolestaan vasta vireillä EU:n lainsäädäntöprosessissa. Se koskee verkkoon yhdistettyjen laitteisiin saadun datan jakamista käyttäjälle tai kolmansille osapuolille. Sääntelyn piiriin tulevat kuulumaan kaikki yritykset, jotka tarjoavat IoT-palveluja. AI Act on vasta alkumetreillä. Sen tavoitteena on luokitella tekoälysovelluksia niihin liittyvien riskien valossa. Lähtökohtana on heikompien ryhmien suoja, mikä voi tarkoittaa tietynlaisten sovellusten käytön kieltämistä kokonaan.
Digipalvelusäädös (Digital Services Act) kohdistuu välityspalveluihin ja verkkoalustoihin. Se yhtenäistää sääntelyä tavoitteenaan on luoda luotettava, turvallinen, avoin alusta, jossa laittomaan sisältöön puututaan. Digimarkkinasäädös (Digital Markets Act) koskee puolestaan teknologiajättejä. Puuttumalla määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten toimintaan helpotetaan pk-yritysten toimintamahdollisuuksia.
Sääntely asettaa sekä velvoitteita että rajoitteita datatalouden toteuttamiselle. Suuri osa yrityksistä on sellaisessa vaiheessa, että tarjotaan laitteita tai palveluja, jotka ovat kiinni verkossa. Data Act -luonnoksen valossa esimerkiksi käyttäjille on annettava mahdollisuus päästä dataansa helposti ja turvallisesti. Omaan dataan on päästävä kohtuullista korvausta vastaan ja arvoketjun muut toimijat käyttäjän pyynnöstä. Valmistajalla on velvollisuus luovuttaa käyttäjän pyynnöstä dataa korjauspalvelun toteuttamiseksi. Suoraan kilpaileva käyttö on kuitenkin kielletty.
Data Act -luonnoksessa ehdotetaan rajoitusta siirtää tietoja EU:n ulkopuolelle koskemaan myös muita tietoja kuin henkilötietoja. Datalle tulee turvata kohtuullinen ja syrjimätön hinta, ja vaihtoa pilvipalvelusta toiseen pyritään helpottamaan. Jotkin tekoälysovellukset voidaan kieltää eettisyyteen tai yksityisyydensuojaan vedoten.
Mitä hallituksen tulisi pohtia? – Datan suojaaminen ja hyödyntäminen
- Onko yhtiöllä (tarvetta olla) datastrategiaa?
- Mitkä seikat vaikuttavat datastrategiaan?
On mietittävä: Mitä datavarantoja yrityksellä on ja halutaan olevan; Mitä liiketoiminnan käyttötarpeita tiedolla on tai voisi olla; Millaista tietoa yrityksellä on? (Luokitellaan yrityksen tieto sen mukaan, kuinka luottamuksellista se on.); Miten tietoa voisi suojata ja sen käytöstä sopia; Miten lainsäädäntö voi laajentaa tai rajoittaa datan käyttömahdollisuuksia.
”Data on kuin roskaa, jos ei tiedä, mitä kerää tai säilyttää.”
Datatalous ilmiönä
Paneelikeskustelussa pohdittiin aluksi dataa ilmiönä. Murros tapahtuu vasta, kun massat alkavat ymmärtää. Kun asiat ovat kaikkien luona, pienet kotimarkkinat menettävät merkityksensä.
”Maailman ääri on täältä muutama millisekuntia.”
Sääntelyn näkökulmasta dataa olisi saatavilla, ja tekoälyn toimimiseen tarvitaan dataa. Markkinaa pyritään vapauttamaan, mutta eettisyys- ja oikeudenmukaisuusnäkökulmat asettavat rajoitteita.
Elämme toisaalta fyysisessä maailmassa, toisaalta digimaailmassa. Data on kriittistä raaka-ainetta kaikissa arvoketjun osissa; on hankala ajatella prosessia, jossa datalla ja informaatiolla ei olisi merkitystä. Sitä tarvitaan ja hyödynnetään esimerkiksi liiketoimintamallin rakentamisessa, toimitusketjun tehokkuudessa ja myyntiprosesseissa.
Luo datalla arvoa – ja anna toisten luoda
Data on tärkeää, ja sitä myymällä on huikeat mahdollisuudet. Dataa voidaan myydä suoraan sensoridatana omista mittalaitteista, mikäli se on toiselle arvokasta esimerkiksi toiminnan optimoinnin ja kustannussäästöjen kannalta. Lisäarvoa voidaan tuottaa jalostamalla vaikkapa säädataa huomisen tiesääksi. Käyttäjien osallistuessa ja kontribuoidessa voidaan luoda enemmän arvoa (kaksisuuntaisuus ja joukkoistaminen).
Kun halutaan tehdä arjen asioita kestävämmin ja fiksummin, datan keräämisellä erilaisista arvoketjuista on iso arvo. Kun ei hyödynnetä vain omaa tietoa, vaan fuusioidaan dataa laajalti, voidaan puhua aidosta datataloudesta. Esimerkiksi julkisella sektorilla on paljon tietoa, jonka osalta se voisi olla aktiivinen tiedon jakaja. Yleensä se taho, joka datan kerää, ei ole paras toimija hyödyntämään dataa, vaikka houkutus olisikin tehdä asioita itse.
Arvon luominen edellyttää tahoa, joka tekee siitä liiketoimintaa
Data ei tule koskaan olemaan täysin vapaata. Rajoitteita voi tulla myös muualla kuin Kiinassa. Olisi kuitenkin tärkeää, että julkinen data olisi avoimesti saatavilla ja ymmärrettäisiin, että kaikkea ei kannata aina tehdä itse, vaan voisi ostaa joltakin.
Innovaatiot tapahtuvat yksityisten toimijoiden kautta. On löydettävä joku, joka haluaa maksaa datasta, koska se on hänelle arvokasta. Näin voi syntyä liiketoimintaa.
Kirkas visio ja eteenpäin! Sitten se on vain puurtamista.
Esimerkiksi autoteollisuudella on paljon dataa ja kenties ajatusta, että voi kerätä miljoonat datasta. On kuitenkin oltava realismia miettiä, mikä on oman datan arvo. Arvon luominen vaatii sitä jotain tahoa, joka tekee siitä liiketoimintaa. Oman datan suojelemisesta tulisi kuitenkin päästä eroon, olipa datalla arvoa tai ei.
Digitalisaatio auttaa merkittävästi päästöjen vähentämisessä
Tulevaisuudenvisiona liikenteestä voidaan rakentaa täysin identtinen digitaalinen kaksonen, jota voidaan hyödyntää reaaliaikaisesti yritysten tarpeisiin tai jonka päälle luoda reaaliaikaisia tarpeita. Esimerkiksi kauppaketjuilla on valtava logistiikka joka päivä: erityisesti digitalisaation kautta toimintaa voidaan optimoida ja päästöjä vähentää yli puolet. Suomen päästöistä 20 prosenttia syntyy liikenteestä.
Tarvitaan yhteistyötä ja selvät pelisäännöt
Panelistit olivat samaa mieltä siitä, että EU:sta on tulossa hyvää regulaatiota.
Mutta miten rakennetaan data-arkkitehtuuri?
Yhteistyötä tarvitaan yhteensopivuuden ja toiminnan läpinäkyvyyden takaamiseksi.
Jotta dataa voitaisiin rakentaa ja hyödyntää, tekniikka on harvoin ongelma, vaan ongelmana on juridiikka ja sopimukset. Sitra on luonut ”Reilun datatalouden sääntökirjan”, jotta saadaan pelisäännöt toimijoille.
Datatalouden iso kuva ja merkitys yksittäiselle yritykselle
Sitran datatalouden tiekartan tavoite on luoda isoa kuvaa, missä ollaan globaalisti menossa ja mitkä ovat lokaalit vaikutukset: kerrotaan konkreettisesti ja toimenpiteiden kautta, mikä on iso kuva ja mitä mahdollisuuksia datatalous voi tuottaa yksittäiselle suomalaiselle yritykselle.
Satoja ihmisiä on mukana, ja eri tahoja toivotetaan tervetulleiksi mukaan. Tämä on kansallista kokoavaa talkootyötä, joka konkretisoi muutosta. ”Haravat tuo Sitra, mutta muut tekevät duunin.”
Riskit ja mahdollisuudet
Voiko yritys menettää assettinsa? Yllätyksiä voi tapahtua, jos ei tunne omaa dataansa. Oman datan kartoittaminen ja luokittelu on (tarpeellista) ennakointia. Asiaa kannattaa myös miettiä asiaa mahdollisuuksien kautta: jos omalla datalla on menestytty näin hyvin, niin dataa yhdistelemällä voi syntyä suurempikin mahdollisuus.
Datatalous ja hallitustyö
Hallituksen tehtävä on kysyä kysymyksiä ja ymmärtää, mitä tämä voi tarkoittaa oman liiketoiminnan kannalta. Jos myytkin dataa laitteiden sijaan, vanhasta tulee poisoppia: niin sopimukset, KPI:t kuin muukin muuttuu. Kyberturva ja eettiset kysymykset on myös huomioitava.
