Oikeusministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle sekä valtiovarainministeriölle 26.11.2020
Oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä valtiovarainministeriö ovat laatineet perusmuistioluonnoksen yritysten kestävää hallinnointia (sustainable corporate governance) ja asianmukaiseen huolellisuuteen (due diligence) perustuvaa yritysvastuuta koskevista Euroopan komission aloitteista. Yhdistys esittää asiassa seuraavan.
Perusmuistioluonnos on laadittu ansiokkaasti. Erityisen tärkeää on, että siinä on nostettu vahvasti esiin komission aloitteiden epämääräisyys ja vaikutusarvioinnin tarve sekä eri EU-maiden toisistaan poikkeavat yhtiöoikeusjärjestelmät.
Yhdistys esittää ohessa joitakin huomioita, joita pyydämme huomioimaan laadittaessa lopullista perusmuistiota.
1. Yritysvastuusääntely
DIF pitää tärkeänä, että yritysvastuusääntely valmistellaan eurooppalaisella ja mieluiten globaalilla tasolla välttäen pirstaleista kansallista sääntelyä. Suomi on pieni vientimaa, jolle on tärkeää yhtenäinen sääntely ja tasavertainen kilpailuasetelma.
2. Corporate Governance -sääntely
Perusmuistioluonnoksessa on otettu esiin komission hankkiman selvityksen (EY-raportti) ongelmia. Selvitystyön lähtökohtana on ollut asenne, että yritykset toimisivat yleisesti ottaen lyhytjänteisesti voiton maksimoinnin tarkoituksessa. Selvitystyön vankka asenteellisuus karsi vastaajien määrää sen lisäksi, että kyselypaketti oli epärealistisen laaja yli sadalla kysymyksellään yritystahojen vastattavaksi. Lopputulos on laajasti tyrmätty sekä pohjoismaisten, eurooppalaisten että yhdysvaltalaisten oikeustieteen professorien parissa.
Perusmuistiossa olisi hyvä tuoda vielä selkeämmin esiin EY-raportin soveltumattomuus sääntelytarpeen taustaselvityksenä.
On myös tärkeää havaita, että pörssiyhtiökenttä on hyvin heterogeeninen, listaamattomista yhtiöistä puhumattakaan. Merkittävä osa pörssiyhtiöistämme on pieniä pörssiyhtiöitä, ja jotkut niistä ovat erittäin pieniä, markkina-arvoltaan vain muutaman miljoonan euron arvoisia. Monissa maissa ei pörssin päälistalla ole yhtä pieniä yrityksiä, mikä voi hämärtää käsitystä siitä, minkälainen sääntely on järkevää pörssiyhtiökentässä.
Suuryritysten resursseihin perustuva vaatimustaso hallinnoinnissa ja raportoinnissa kuihduttaisi tärkeää pk-yrityskenttäämme. Tosiasia kuitenkin on, että määrällisesti useimmat yritykset ovat pk-yrityksiä. Myös sitä tulee varoa, että sääntelyllä nostetaan merkittävästi yritysten tarvetta käyttää konsulttiyrityksiä apunaan erilaisista raportointivelvoitteista suoriutuakseen.
2.1. Painotus avoimuuteen yksityiskohtaisen sääntelyn sijasta
Suomen pörssiyhtiöiden hallinnointikoodi on vuodesta 2003 lähtien painottanut vahvasti avoimuutta. Tuolloin tehtiin esimerkiksi toimitusjohtajan palkkiot täysin julkisiksi, yli viisitoista vuotta ennen direktiivisääntelyä, joka ei edelleenkään edellytä kaikkea julkisuutta, jonka koodi vaatii.
Koodi on joustava tapa seurata ja ennakoida markkinoiden kehitystä. Perusmuistiossa olisi syytä tuoda esiin hallinnointikoodin käyttökelpoisuutta ja tehokkuutta viranomaissääntelyn sijasta.
2.2. Menettelytavat murroksessa
Yhteiskunnat ja yritykset ovat keskellä merkittävää murrosta, jonka taustalla ovat ilmastonmuutos ja arvomaailman kehittyminen. Tämä muutos tapahtuu nopeammin kuin viranomaissääntely. Sääntelyn riskinä on, että se ei sovellu käytännössä hyviksi havaittuihin menettelytapoihin sekä sen joustamattomuus kehityksen jatkuessa.
Suomalaiset ja kansainväliset sijoittajat ovat alkaneet painottaa sijoituskohteiden vastuullisuutta sijoituspäätöksissään. Tämä näkyy myös vastuullisuuteen panostavien yritysten pörssikurssien vahvana kehityksenä.
Jäljempänä esitämme palkitsemisen ja sidosryhmien osallistamista käsittelevissä kohdissa esimerkkejä käynnissä olevasta muutoksesta.
2.3. Palkitseminen
Vastuullisuuskriteerit ovat nopeasti yleistymässä pörssiyhtiöiden palkitsemisessa. Edellisen vuoden aikana vastuullisuusmittareiden käyttö oli merkittävästi yleistynyt suomalaisissa pörssiyhtiöissä. Kevään 2019 raportoinnissa lähes 30 prosenttia suurista pörssiyhtiöistä kertoi vastuullisuusmittareiden käytöstä. Tämä kaksinkertaistui vuodessa niin, että vuonna 2020 siitä raportoi jo lähes 60 prosenttia suurista pörssiyhtiöistä. Myös keskisuuret ja pienet pörssiyhtiöt ovat alkaneet raportoida käyttävänsä vastuullisuusmittareita.
On kuitenkin huomattava, että monissa pienissä pörssiyhtiöissä ei toimitusjohtajalla ole lainkaan tai ei merkittävästi vaihtuvaa palkitsemista. Taustalla lienee usein toimitusjohtajan merkittävä omistus, jolloin hän on jo omistuspanoksellaan sitoutunut pitkäjänteiseen yhtiön kehittämiseen. Tämäkin on osoitus siitä, ettei lainsäädännöllä pidä puuttua yritysten palkitsemiseen, jossa voi olla moninaisia taustoja.
Palkitsemisjärjestelmien erilaisuus eri pörssiyhtiöissä – pörssin ulkopuolisista yhtiöistä puhumattakaan – osoittaa selvästi, kuinka huonosti palkitsemissääntely toimisi. Keskeistä pörssiyhtiöissä kuitenkin on johdon palkitsemisen avoimuus.
Osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin muutoksen myötä palkitsemispolitiikat olivat ensimmäistä kertaa yhtiökokouksissa keväällä 2020, ja ensimmäiset uuden sääntelyn mukaiset palkitsemisraportit näemme keväällä 2021. Kun uutta sääntelyä vasta harjoitellaan, ei ole aiheellista antaa asiasta lisäsääntelyä, varsinkin kun kyseinen direktiivimuutos edellyttää ei-taloudellisten palkitsemiskriteerien raportointia.
2.4. Sidosryhmien osallistaminen
Yritykset käyvät enenevässä määrin vuoropuhelua eri sidosryhmien välillä. Sidosryhmien osallistamisesta säätäminen saattaisi halvaannuttaa yritystoiminnan. Sen sijaan olisi oikeutettua keskustella siitä, kuinka avoimesti yritykset kertovat siitä, miten ne vuoropuhelua käyvät.
Joidenkin pörssiyhtiöiden hallituksen työjärjestyksessä käsiteellään sidosryhmävuoropuhelua. Joissakin maissa sidosryhmävuoropuhelua käsitellään hallinnointikoodissa.
Yli 20 pörssiyhtiötä on laajentanut palkitsemisvaliokuntansa toimintaa ja muuttanut sen henkilöstövaliokunnaksi (tai esimerkiksi henkilöstö- ja palkitsemisvaliokunnaksi). Kehitys on mielenkiintoinen, sillä tuore pörssiyhtiöiden hallinnointikoodi 2020 ei tunne henkilöstövaliokuntaa. Tämä esimerkki osoittaa, kuinka herkkiä pörssiyhtiöt ovat muutokselle ja haluavat kehittää toimintaansa. Viranomaissääntelyn antaminen ei tue tällaista omaehtoista nopeaa kehitystä.
Sidosryhmille muodollisen roolin antaminen lainsäädäntöteitse johtaisi moninaisiin ongelmiin, sillä relevantin sidosryhmän määritteleminen voi olla hyvin vaikeaa.
Yritysten investoinnit voisivat vaarantua. Jokaiseen investointiin voi jollakin sidosryhmäksi itsensä mieltävällä olla jotakin vastustettavaa. Tietyt työntekijät haluavat investoinnin tiettyyn paikkaan, toiset työntekijät toiseen paikkaan. Rakentamista vastustavat tahot voivat vastusta investointia. Yrityksen strateginen suunnanmuutos voi osoittautua mahdottomaksi, jos erilaiset sidosryhmät voivat esimerkiksi vaatia hallitusta siitä vastuuseen. Suomestakin löytyy esimerkkejä, joissa yhtiön suuri ja pitkäjänteinen muutosprosessi kestäviä tuotteita valmistavaksi on kohdannut sidosryhmiltä ankaraa vastustusta. On selvää, että tällaiset sidosryhmät ryhtyisivät oikeudenkäynteihin investointien ja strategisten linjausmuutosten vastustamiseksi, mikäli tällainen tie heille avattaisiin. Myös amerikkalaistyyppinen oikeudenkäynneillä kiristäminen voisi rantautua Eurooppaan.
Toisaalta esimerkiksi tehtaan lakkauttaminen voi saada kannatusta toisen yksikön työntekijöiltä ja luontoarvoja edustavilta tahoilta kyseisen yksikön työntekijöiden vastustaessa.
2.5. Hallituskokoonpanon sääntely
Suomen tulee torjua tehokkaasti yritysten hallituskokoonpanoja koskeva EU-sääntely, jolla hallituksiin kiintiöitäisiin vastuullisuusosaajia. Suomen kannalta kiintiösääntely olisi erityisen hankalaa, koska yhtiökäytännössämme hallitukset ovat verrokkimaita pienempiä. Laajoihin hallituksiin tai hallintoneuvostoihin on helpompi nimittää kiintiösääntelyn vaatimusten mukaisia henkilöitä.
Toinen erityisen merkittävä seikka, jolla vastuullisuusasiantuntijan nimitysvaatimus on torjuttava, on se, että asiantuntemuksen määrittely on kovin vaikeaa. Todennäköisesti tällaisissa vaatimuksissa päädyttäisiin tietyntyyppisen koulutuksen tai vastuullisuusasiantuntijan nimikkeellä tehdyn työn vaatimiseen. Tosiasiassa merkityksellisempää on, että hallituksessa on henkilöitä, joilla on liikkeenjohtokokemusta siitä, miten yrityksen strategian ytimeen on saatu vastuullisuus. Esimerkiksi hallituksen puheenjohtaja tai toimitusjohtaja, joka on luotsannut yrityksen transformaation esimerkiksi ilmastotavoitteita strategian keskiössä pitäväksi yritykseksi, ei välttämättä täyttäisi byrokraattisen lainsäädännön vaatimuksia vastuullisuusasiantuntemuksesta.
3. Osakkeiden osto-ohjelmat
Hankkeessa on esillä myös osakkeiden osto-ohjelmien (buybacks) rajoittaminen. Amerikkalainen keskustelu on rantautunut Eurooppaan ja nyt hankkeeseen, johon asialla ei ole liittymää. Taustalla ovat amerikkalaisyhtiöiden suuret osto-ohjelmat, kun S&P500-yhtiöt ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana käyttäneet yli 5 biljoonaa (am.engl. trillion) dollaria omien osakkeiden ostoihin, merkittävästi enemmän kuin osinkoihin. Asiasta on syntynyt poliittista kuohuntaa, mikä näkyy esillä olevassa hankkeessa, vaikka ilmiö ei ole eurooppalainen.
Suomalaiset sijoittajat arvostavat usein osinkoja osto-ohjelmien sijaan. Pörssiyhtiöidemme omistajista on kuitenkin merkittävä osa ulkomaalaisia, ja omistajakunnalta ei pidä rajata tarkoituksenmukaisten varojenjakomenetelmien käyttöä. Esimerkiksi amerikkalaissijoittajat saattavat verotussyistä arvostaa osakkeiden ostoa.
4. Suhteellisuusperiaate ja perusoikeudet
Hankkeen jatkovalmistelussa on syytä kiinnittää huomiota suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen ensinnäkin sen suhteen, mikä on ylisääntelyä ja tarpeetonta toimivan hallinnointikoodijärjestelmän rinnalta, ja toisaalta pk-yritysten näkökulmasta. Myös se tulee varmistaa, että hanke on perusoikeuksien mukainen.
Corporate Governance -asioiden osalta emme näe, että olisi esitetty perusteita sitovalle lainsäädännölle.
Directors’ Institute Finland – Hallitusammattilaiset ry
Kirsi Komi
Hallituksen puheenjohtaja
Leena Linnainmaa
Pääsihteeri