Koronan varjolla on saatu paljon hyvää aikaan. Ensimmäisen aallon aikana opittiin nopeasti, miten neliraajajarrutus tehdään kaatumatta. Toiminnot ajettiin minimiin, otettiin hyöty nopeutetuista yt-menettelyistä, turvauduttiin julkisten tukien hakumenettelyihin ja neuvoteltiin rahoittajien kanssa maksujen viivästyttämisestä. Hallitus kannusti tähän, pankit olivat myötäsukaisia, ja yleinen solidaarisuus oli koronakevään teema. Talousosaajien, etenkin ketterien, arvo nousi silmissä. Saulin sanoin: “Kyllä tästä selvitään”.
Kun kesä koitti, palattiin “normaaliin” – selvittiin, tai näin luultiin.
Valtiolla ei ole toista 12 miljardin euron pakettia, jolla pelastetaan kaikki.
Nyt tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että ensimmäisen aallon jälkeen joudutaan valmistautumaan toiseen aaltoon. Keinovalikoimassa ei ole käytössä ensimmäisen aallon kaltaisia toimia. Valtiolla ei ole toista 12 miljardin euron pakettia, jolla pelastetaan kaikki.
Solidaarisuuskin on jäämässä yksilöiden vastuulle. Nyt liike-elämässä katsotaan, kuka pysyy pinnalla. Talousosaamista kaivataan edelleen. Ongelma ei ole kotoperäinen, ei koronan eikä markkinoiden osalta. Täytyy pystyä toimimaan, vaikka luonnonlaeista vain “heikot sortuu elontiellä” on voimassa.
Yritysjohto joutuu kevättä kovempien valintojen eteen. Edessä on massairtisanomisten lisäksi riski taseessa olevien, monesti vakuutena käytettyjen, omaisuuserien arvon laskusta. Tämän vastapainoksi tai uhaksi pankit ovat alkaneet palata normaaleihin käytäntöihinsä. Tällä on ratkaiseva vaikutus yritysten rahoitettavuuteen. Pankkien on välttämätöntä pitää taseensa iskukykyisinä. Niiden varassa on koko yhteiskunnan talouden toimivuus.
Taannoisilla stressitesteillä testattiin epätodennäköisen mutta mahdollisen toimintaympäristön voimakkaan heikkenemisen vaikutusta suurten eurooppalaisten pankkien tuloksentekokykyyn ja vakavaraisuuteen. Silloin ei ollut tietoa koronasta. Suomalaiset pankit saivat hyvät arviot. Nyt stressi on päällä ja mittakaava on vielä stressitestejäkin karumpi. Järjestelemättömien saatavien osuus ei voi pankkien taseessa nousta määrättömästi, vaikka pankkivalvojalta toivottaisiinkin helpotuksia.
Yrityksiä ei enää rahoiteta säälistä, vaan samoilla edellytyksillä kuin ennen koronaakin.
Yrityksille tämä tarkoittaa toimintaympäristön muutosta, jossa joudutaan pohtimaan, millä toiminnoilla on edellytyksiä selvitä seuraavista kuukausista. Tarkkaa harkintaa tulee käyttää myös pohdittaessa mitä tase-eriä, ovat ne sitten paperitehtaita, laivoja tai kiinteistöjä, kannattaa pitää omassa taseessa. Yrityksiä ei enää rahoiteta säälistä, vaan samoilla edellytyksillä kuin ennen koronaakin.
Hyville riittää ja huonoille ei. Ennen kolmatta aaltoa.
