Pörssiyhtiö on kapitalismin suurimpia keksintöjä. Listautumisannit edistävät innovaatioita mahdollistaen yrittäjälle irtautumisen ja uuden aloittamisen. Ne tarjoavat mahdollisuuden riskin jakamiseen ja rajaamiseen. Pörssiyhtiöiltä edellytetään läpinäkyvyyttä, mikä lisää luottamusta. Kaikki tämä rohkaisee investoimaan pörssiyhtiöihin. Pörssin avulla tavallinen kansalainenkin voi sijoittaa ja kasvattaa varallisuuttaan.
Pörssiyhtiöiden voittokulku kuitenkin hiipuu. Enronin ja Lehman Brothersin kaltaisissa fiaskoissa oltiin kaukana läpinäkyvyydestä ja varallisuuden kasvusta. Lisääntyneestä sääntelystä huolimatta myös governance on käytännössä heikentynyt omistamisen muuttuessa. Monen amerikkalaisen ja eurooppalaisen yrityksen suurin omistaja on käytännössä pätkä koodia. Tämä on seurausta passiivisten indeksirahastojen sijoituspolitiikasta, jossa kauppaa käyvät ohjelmat on ohjelmoitu myymään heti, kun pieniäkin merkkejä ongelmista ilmenee. Tämä saa toimitusjohtajat keskittymään entistä enemmän neljännesvuosituloksiin kuin yrityksen pitkäaikaiseen kehittämiseen.
Lyhytjännitteisyyden ongelma on maailmalla tiedostettu, ja eri ratkaisuja haetaan: yhtenä vaihtoehtona on nähty pohjoismainen governance-malli, jossa omistajan, hallituksen ja toimitusjohtajan roolit on selvästi eriytetty ja määritelty. Analyysi pohjoismaisesta mallista löytyy Manne Airaksisen artikkelista ’tässä lehdessä.
Keskustelua käydään myös eri osakesarjoista. Ne ovat erityisesti Ruotsissa merkittävässä asemassa. Ranskassa säädettiin 2014 niin sanottu Florange-laki, jonka mukaan ranskalaisten pörssiyhtiöien osakkeenomistajat, jotka ovat pitäneet osakkeitaan yli kaksi vuotta, saavat osakkeilleen kaksinkertaisen äänimäärän (jollei kaksi kolmasosaa omistajista vastusta päätöstä yhtiökokouksessa). Tämä mahdollistaa muun muassa sen, että valtiot voivat täyttää tyhjiä kassojaan myymällä osakkeita mutta menettämättä kuitenkaan valtaansa.
Myös niin sanottu ”shareholder activism” eli osakkeenomistajien aktivismi on keino puuttua hallintoon yhtiöissä, joihin sijoittajat eivät ole tyytyväisiä. Aktivismi ei enää välttämättä ole Gordon Gekon itsekästä lyhytnäköistä ahneutta vaan keino parantaa yhtiön johtamista – useissa tapauksissa tervehdyttämällä hallitusta esimerkiksi saamalla huono toimitusjohtaja lähtemään. The Economist otsikoikin artikkelinsa shareholder activism -ilmiöstä seuraavasti: “Capitalism’s unlikely heroes”. Esimerkkejä aktivistien vaikutuksesta USA:ssa ja pohdintaa ilmiön tulosta Eurooppaan on Jyrki Tähtisen artikkelissa.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä myös lehden artikkelien parissa ja lämmintä syksyä.
Kirjoitus on julkaistu Boardview-lehden numeron 2/3 pääkirjoituksena. Lehti ilmestyy elokuun 20. päivä.
