Adam Grant on juuri julkaissut toisen kirjansa, Originals, How Non-Conformist move the world. Grant on amerikkalaisen yliopistomaailman tämän hetken kuumimpia tähtiä. Tämä Whartonin nuorin professori nousi parrasvaloihin pari vuotta sitten, julkaistuaan ensimmäisen kirjansa Give and Take. Alettiin puhua, että Malcolm Gladwell on viimein löytänyt vertaisensa.
Originals puhuttelee lukijaansa luovuuden teemoilla. Olemme originaalisten ideoiden lähteellä, jotka syntyvät originaalisten ihmisten työn tuloksena. Grant tarjoilee mielikuvitusrikkaan kattauksen yllättäviä esimerkkejä tieteen, taiteen, urheilun ja liike-elämän saralta. Seinfeldin, Harry Potterin ja Martin Luther Kingin tarinat värittävät kerrontaa. Myyttejä puretaan. Originaalisuudesta tehdään kaikkien saavutettavissa oleva hyve.
Olemme originaalisten ideoiden lähteellä, jotka syntyvät originaalisten ihmisten työn tuloksena.
Original sana kääntyy suomeksi hieman ongelmallisesti kirjan kannalta; alkuperäinen, omaperäinen, aito, tai ensimmäinen. Sanan voimakas taipuminen käytettäväksi adjektiivina jättää hyödyntämästä sen, mitä Grant kirjassaan erityisesti painottaa, originaali on henkilö, joka uskaltaa uteliaasti haastaa nykykäytännöt ja useiden kokeiluiden jälkeen ”keksii” uuden tavan katsoa asiaa tai ratkaista ongelman. Itsellenikin tuli heti mieleen Jaffa-limu tai Jenkki-purukumi (ja Leviksen farkut).
Original (en käytä sanaa originelli, koska se on harhaanjohtava) on siis henkilö, joka positiivisessa mielessä on erilainen ja jonka ideat kiinnostavat, koska ne tuoreudellaan ja lähestymistavoiltaan ovat poikkeavia, uusia. Tällainen original henkilö siis ansaitsee originaliteettinsa generoimalla paljon ideoita, joista usein vain osa on vaikutukseltaan merkittäviä. Haaste on, että missä ja milloin ”original idea” katsotaan syntyneeksi.
Original on henkilö, joka on utelias. Hän on myös rohkea. Samoin sinnikäs. Grant väittää ja vahvistaa kirjassaan, että meistä jokainen voi olla original. Hän toivoo, että useampi meistä löytäisi sisäisen originaliteetin, koska se on uudistumisen ja innovoinnin iso moottori. Kirjassa Grant selittää miten löytää ja erottaa hyvän idean, miten saa sille tukijoita ennen kuin se nujerretaan, milloin idea kannattaa julkaista ja miten suhtautua pelkoon ja epävarmuuteen.
Rehellinen skeptisyys omaan ideaan on tervettä.
Jos yrittää tiivistää Grantin Originals-kirjan teemat erityisen puhutteleviin huomioihin, joiden takia kirja oli lukemisen arvoinen, on niitä kolme. Ensiksi originaalit eivät kiirehdi tuomaan ideoitaan ensimmäisenä markkinoille. Termi ”procrastination” eli viivyttely tai lykkääminen kuvaa hyvin monen originaalin idean syntymistä ja menestymistä. Myytti ”aikainen lintu madon löytää” ei päde ja on nähtävissä jopa ”first-mover disadvantage”. Ylipäätään ajoituksen merkitykseen idean tarvitseman tuen saamiseksi kannattaa kiinnittää huomiota.
Toiseksi rehellinen skeptisyys omaan ideaan on tervettä. On kyettävä erottamaan epäusko omiin kykyihinsä versus epäusko omiin ideoihin. Grant väittää, että menestyksekkäät originaalisten ideoiden isät ja äidit viilaavat ja parantelevat ideaansa useita kertoja ja varsinaisesti se ei ole valmis oikeastaan koskaan. Omiin kykyihin luotetaan mutta ideoita epäillään. Silti muistettakoon, että jossain vaiheessa idea pitää jakaa.
Kolmanneksi originaalit kehittävät ja tuovat esille paljon ”huonoja” ideoita. Määrä korvaa jossain määrissä laadun. Harjoittelu tekee mestarin.
”Originality itself starts with creativity; generating a concept that is both novel and useful. But it doesn’t stop there. Originals are people who take initiative to make their visions a reality.”
DIF julkaisee säännöllisesti Matti Copelandin katsauksia business-kirjoista.
