Pörssiyhtiöiden hallituspelit käydään suljettujen ovien takana

Suomen hallitusneuvottelut käyvät kuumana. Media kyselee päivittäin, kenen kanssa Antti Rinne neuvottelee ja mitä Jussi Halla-aho miettii. Some kuhisee ja ministerikokoonpanoja spekuloidaan kahvipöydissä.

Sama läpinäkyvyys ei ylety pörssiyhtiöiden hallitusvalintoihin. Harvoin julkisuuteen ilmestyy spekulaatioita hallituspaikoista ja vielä harvemmin yhtiökokouksissa äänestetään nimistä. Omistajat tyytyvät siihen, että pörssiyhtiöiden hallituspelit käydään suljettujen ovien takana.

Pörssiyhtiön hallituksen jäsenten ja puheenjohtajan valintaa valmistellaan usein pitkään ja huolella. Jos erimielisyyttä tai vääntöjä ilmenee, niistä ei ulkopuolisille hiiskuta. Nimiehdotukset tuodaan julki yleensä vasta joitakin kuukausia ennen yhtiökokousta, vaikka asianosaiset ovat tietoisia paljon aikaisemmin.

Tänä keväänä kahden suuren pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtaja vaihtui. Nordeaan tuli Torbjörn Magnusson ja Elisaan Anssi Vanjoki. Molemmat valittiin viime vuonna ensin hallituksen jäseniksi ja tänä vuonna puheenjohtajiksi. Julkisuudessa nämä merkittävien yhtiöiden puheenjohtajavalinnat saivat vähän huomiota. Ei ollut median kaipaamaa dramatiikkaa.

Kevään yllätys oli Stockmannin puheenjohtajavaihdos. Jukka Hienosen seuraajaksi tuli 72-vuotias konkari Lauri Ratia. Ratia kertoi valintansa jälkeen Kauppalehdessä, että hän sai soiton suorahakukonsultilta, joka pyysi kuuntelemaan: ”Mitä minun pitäisi kuunnella, ihmettelin. Pian kysyin, oletteko varmasti soittaneet oikealle ihmiselle. Jatkokeskustelun kävin sitten Stockmannin nimitystoimikunnan puheenjohtajan kanssa”, Ratia kommentoi.

Stockmann on monella tapaa poikkeuksellinen yhtiö muttei siinä, että yhtiöllä on osakkeenomistajien nimitystoimikunta. Reilu vuosikymmen sitten hajallaan omistettujen pörssiyhtiöiden suurimmat omistajat ryhtyivät vaikuttamaan nimityselimien kautta.

Arvopaperimarkkinayhdistys ry on kirjannut selkeät ohjeet. Vuoden 2015 listayhtiöiden hallinnointikoodi suosittelee joko pörssiyhtiön hallituksen kokoamaa nimitysvaliokuntaa tai suurimmista osakkeenomistajista kerättyä nimitystoimikuntaa. Suositus on kuitenkin se, että yhtiö saa itse päättää kumpaa käyttää.

Etenkin hajallaan omistetut yhtiöt käyttävät usein nimitystoimikuntaa, kun taas pienemmät ja vahvan omistajan yhtiöt tyytyvät hallituksen kokoamiin nimitysvaliokuntiin. Esimerkiksi Kone käyttää jälkimmäistä. Siihen on hyvä perustelu: Antti Herlin hallitsee 62 prosenttia yhtiön äänivallasta ja 22 prosenttia yhtiön osakkeista.

Myös Nokia on päätynyt siihen, että omistajien nimitystoimikuntaa ei tarvita, vaan hallituksen jäsenistä koostuva nimitysvaliokunta tekee ehdotukset yhtiökokoukselle puheenjohtajasta ja uusista jäsenistä.

Ilahduttavasti CG-raporteista on viime vuosina saanut lukea enemmän pörssiyhtiöiden nimityskuntien tekemisistä. Esimerkiksi Stockmannissa nimitystoimikunnassa on neljä jäsentä ja se kokoontui CG-raportin mukaan viidesti. Sen sijaan raportti ei kerro, että puheenjohtajan valintaan käytettiin konsulttia, tai avaa enempää suurimpien omistajien ja Ratian välisistä sopimuksia.

Muidenkin yhtiöiden raportit ja julkiset kommentit jäävät lakonisen toteaviksi. Mikäli puheenjohtajavalintoihin liittyy dramatiikkaa tai jännitteitä, niistä saa lukea vasta muisteloiden myötä.

Risto Siilasmaan valinta Nokian hallituksen puheenjohtajaksi 2012 oli dramaattisen vaiheiden lopputulos. Tämän tulkinnan voi tehdä lukiessaan Siilasmaan kuvausta tapahtumien kulusta Paranoidi optimisti -kirjasta. Tuoreeltaan puheenjohtajavalinnan jännitteitä ei tuotu julkisuuteen eikä edelleenkään ole kuultu tapahtumissa kuin Siilasmaan versio.

Jätä kommentti

avatar
  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita kun